Tämän päiväisessä aluetoimikunnassa puhuttiin mm. Tikkurilan alueen uintimahdollisuuksien parantamisesta ja Tikkurilan jokirannan virkistyskäytön kehittämisestä. Aluetoimikunnan puheenjohtaja Petra Pusa oli valmistellut pohjaesityksen Tikkurilan alueen uintimahdollisuuksien edistämisestä. Mahdollisina vaihtoehtoina esitettiin maauimalan rakentamista Tikkurilan uimahallin takana tyhjillään olevalle tontille. Maauimalaa on Tikkurilaan puuhailtu jo moneen otteeseen ja uimalan rakentamista on esitetty aiemminkin huonolla menestyksellä. Aluetoimikunnalla ei sinänsä ole asiaan ratkaisuvaltaa, mutta silti on mielestäni tärkeää että asiaa pidetään esillä julkisessa keskustelussa. Ehkä jonain päivänä.
Toisena vaihtoehtona esitettiin, että kaupunki selvittää kesäuimapaikan rakentamista Keravan joen rantaan Tikkurilan läheisyyteen. Esitin kokouksessa että aluetoimikunta selvitettäisi myös mahdollisuutta rakentaa uimapaikka yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Helsingin puolella jokea on Tapulikaupungin kaupunginosa, jonka asukkaat hyötyisivät uintimahdollisuuksien parantumisesta. Ylipäätään Keravan joen virkistyskäyttöä olisi syytä pyrkiä kehittämään yhteistyössä Helsingin kanssa.
Keravan joki on vedenlaadultaan uimakelpoista vaikkakin Tikkurilan kohdalta melko rehevöitynyttä mikä ei houkuttele uimaan. Mahdollinen ratkaisu voisi olla länsivantaalla sijaitsevan Vetokannaksen tyyppinen keinotekoinen uimapaikka. Vantaan puolella ei ole tilaa Vetokannaksen kokoiselle, uimapaikalle mutta joen toisella puolella Helsingin puolella Ala-Tikkurilassa on Tikkurilan läheisyydessä joenrannassa viheralue, johon uimapaikka saattaisi mahtua. Mittasuhteiden hahmottamiseksi yllä olevassa kuvassa Vetokannaksen “tekolampi” sijoitettuna ala-Tikkurilaan. Ihan Vetokannaksen kokoista lampea tilaan ei luontevasti mahtuisi mutta vähän pienempikin varmasti riittäisi.
OK, myönnettäköön, että esitys on omastakin mielestäni vähän sieltä hullummasta päästä ja varmaankin liian kallis tai muuten toteuttamiskelvoton, mutta ehkä joskus on sallittua vetää propellihattu päähän antaa mielikuvituksenkin lentää. Kaikesta huolimatta erilaisia mahdollisuuksia parantaa Tikkurilan kesäuintimahdollisuuksia on syytä selvittää, koska uintimahdollisuuksien puuttuminen Tikkurilan alueelta heikentää merkittävästi alueen viihtyisyyttä ja asumismukavuutta. Jos ei muuta niin edes sen nykyisen uimahallin voisi pitää kesäisin auki.
Tikkurilassa Keravan joen rannassa Heurekaa vastapäätä sijaitseva Villa Åvik puretaan lähiaikoina rakennuksen huonon kunnon vuoksi. Tikkurilan Vasemmiston kanta on, että joenrannan alueen tulee olla asukkaiden yhteistä julkista tilaa ja alueen käyttötarkoituksen tulee tukea alueen asukkaiden virkistystä ja hyvinvointia.
Tikkurilan alueella on puute kulttuuritapahtumien järjestämiseen soveltuvasta riittävän suuresta monikäyttöisestä kulttuuritilasta. Tikkurilan alueella sijaitsevat kulttuuritilat kuten Teatteri Vantaan käyttämä Silkki-sali, lasten ja nuorten kulttuuritalo Vernissa sekä Vantaan musiikkiopiston käytössä oleva Lumme-sali ovat paikkamäärältään liian pieniä ja sopimattomia nykyisiin tarpeisiin. Liian pienistä tiloista johtuen monien kulttuuritapahtumien tuottaminen on vaikeaa.
Tikkurilan Vasemmiston esittää, että kaupunki selvittää monikäyttöisen avoimen kulttuuritilan rakentamista Villa Åvikin tilalle. Merkittävä osa Vantaan kaupungin kulttuuripalveluista tuotetaan yhteistyössä erilaisten yhdistysten ja yhteisöjen kanssa. Toimintatapa on kaupungin kannalta edullinen tapa tuottaa kulttuuripalveluita. Kaupungin tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tällaisen kulttuuritoiminnan perusedellytysten kuten riittävien toimintatilojen tarjoamiseen. Vapaa-ajan tarjonnan parantamisella on positiivisia työllistäviä elinkeinovaikutuksia Tikkurilan alueella. Sopivien toimintatilojen tarjonta edistää myös erityisesti kulttuurin vapaalla kentällä toimivien työllisyyttä ja toimintaedellytyksiä.
Tikkurilan alueella on käynnissä suuria rakennushankkeita, joiden seurauksena alueen asukasmäärä kasvaa tulevina vuosina huomattavasti. Tikkurilan Vasemmisto vaatii kaupunkia panostamaan myös alueen virkistys- ja vapaa-ajan palveluiden kehittämiseen. Joenrannan aluetta kehitettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen viihtyisyyteen ja monipuolisen virkistyskäytön kehittämiseen. Myös nyt suunnitteilla olevan Hotelli Vantaan joen rantaan laajentumisen vaikutukset ja vaihtoehdot tulee arvioida huolellisesti.”
Seuraavassa Tikkurilan aluetoimikunnan kokouksessa käsitellään Tikkurilan alueen kehittämissuunnitelmaa 2013-2014. Kehittämissuunnitelmalla kohdennetaan aluetoimikunnan toimintaa ja valitaan muutamia keskeisiä kehittämishankkeita seuraaviksi vuosiksi.
Ajatuksena on, että suunnitelma tehdään huhtikuussa järjestetyssä kaikille asukkaille avoimessa alueneuvonpidossa käytyjen keskustelujen pohjalta. Alueneuvonpidossa nostettiin esiin monia isompia ja pienempia tapoja parantaa alueen viihtyisyyttä. Lista on sen verran pitkä, että en viitsi kopioda sitä kokonaisuudessaan tähän. Yhteenveto kaikista alueneuvonpidossa esitetyistä kehittämisideoita löytyy tapaamisen muistiosta: Tikkurilan alueneuvonpidon muistio 18.4.2013 (.doc).
Olen mukana kehittämissuunnitelmaa valmistelevassa työryhmässä. Mikäli sinulla on ajatuksia, joita haluaisit nostettavan esiin ota yhteyttä. Seuraava Tikkurilan aluetoimikunnan kokous on 4.6.2013 ja kehittämissuunnitelmaa valmisteleva työryhmä kokoontuu edeltävällä viikolla 29.-31.5 välisenä aikana (tarkka päivä ei ole vielä tiedossa).
Vantaan aluetoimikunnat - mukaan lukien Tikkurilan aluetoimikunta, johon itse kuulun – kokoontuivat ensimmäisen kerran 6.3.2013. Kokousten pöytäkirjat löytyvät Vantaan kaupungin asiakirjahausta. Aluetoimikuntien tehtävänä on tuoda alueellista näkemystä ja asiantuntemusta kaupungin päätöksentekoon. Tarkempi määrittely aluetoimikuntien tehtävistä löytyy aluetoimikuntien johtosäännöstä. Lisäksi aluetoimikunnille on annettu ratkaisuvaltaa aluerahan käytössä, joka tällä hetkellä on 1.05 euroa alueen asukasta kohden. Tänä vuonna Tikkurilan aluetoimikunnan määräraha on 42 808 euroa. Aluerahan käyttöperiaatteet ja hakulomakkeet löytyvät aluetoimikuntien sivuilta.
Tällä kertaa päätettävänä oli mm. African care ry:n aluerahakemus kansainvälisen naistenpäivänjuhlan järjestämiseen (1950 €) sekä Vantaan järjestörinki ry:n aluerahahakemus rasismin vastaisen tapahtumapäivän järjestämiseen (1775 €). Molemmat hakemukset hyväksyttiin. Otettiin kantaa kaavamuutokseen, jossa Kielotien ja Neilikkatien kulmaan rakennetaan kerrostaloja. Aluetoimikunnan jäsen Hilkka Pokin esittämänä lausuttiin, että kaavamuutos on hyvä ja kannatettava, koska se tiivistää keskustan yhdyskuntarakennetta ja parantaa alueen palveluita. Lisäksi saatiin raportti 2012 Tikkurilan kulttuuriviikosta sekä keskusteltiin vuoden 2013 kulttuuriviikon järjestämisestä.
Seuraavan aluetoimikunnan kokouksen yhteydessä järjestetään alueneuvonpito, johon kutsutaan alueen muut luottamushenkilöt ja asukkaat sekä alueella toimivien järjestöjen, yritysten, seurakuntien ja poliisin edustajat. Alueneuvonpito käynnistää samalla alueen kehittämissuunitelman tekemisen. Aluetoimikunnan tulee tehdä aluettaan koskeva kehittämissuunnitelma kaupungin taloussuunnitelmakaudeksi. Kehittämissuunnitelmalla kohdennetaan aluetoimikunnan toimintaa ja luodaan alueellisia kärkihankkeita. Kehittämissuunnitelmatyötä varten valittiin aluetoimikunnan jäsenistä valmisteluryhmä, johon itseni lisäksi valittiin Petra Pusa, Tuomas Rinne, Pertti Hallikainen, Jari Meri ja Heikki Sipiläinen.
Kunnanvaltuustoa lukuunottamatta kunnan toimielinten kokoukset ovat suljettuja. Tästä syystä en voi tässä tarkemmin raportoida kokouksessa käydyistä keskusteluista enempää kuin pöytäkirjoissa ilmenee. Syynä ei ole “kähmintä” tai se, että kokouksessa olisi käsitelty salassa pidettäviä asioita. Suljetussa kokouksessa käytyjen keskustelujen paljastaminen on hyvän hallintokäytännön ja luottamushenkilöiltä kuntalaissa edellytetyn “arvokkaan käytöksen” vastaista. Todettakoon kuitenkin, että kokouksessa oli hyvä ja keskusteleva ilmapiiri.
Aluetoimikunnilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus avata kokoukset julkisiksi ja päättää, että kuntalaisilla on kokouksissa läsnäolo-oikeus ja tapauskohtaisesti myös puheoikeus. Esimerkiksi, Kivistön aluetoimikunta päätti omassa samaan aikaan pidetyssä kokouksessaan avata kokouksensa kokonaisuudessaan kuntalaisille. Mielestäni Tikkurilan aluetoimikunnan ja muidenkin Vantaan aluetoimikuntien kannattaisi seurata Kivistön aluetoimikunnan esimerkkiä ja avata kokoukset kaikille alueensa asukkaille.
Aluetoimikuntien olemassaolo on ajoittain kyseenalaistettu, koska niillä on pienehköä aluerahaansa lukuunottamatta melko vähän itsenäistä ratkaisuvaltaa. Aluetoimikuntien varsinainen tehtävä ei mielestäni ole kuitenkaan aluerahan jakaminen vaan asukkaiden osallistuttaminen ja toimiminen vuorovaikutuskanavana aluetta koskevissa asioissa. Aluetoimikuntien tyyppisten lähidemokratiaa edistävien toimielinten merkitys riippuukin pitkälti niiden kyvystä aktivoida asukkaita osallistumaan alueensa asioihin liittyvään päätöksentekoon ja alueen kehittämiseen. Tästä näkökulmasta kokousten avaaminen kuntalaisille olisi erittäin perusteltua.
Soili Haverinen väittää Helsingin sanomien mielipidepalstalla 26.2.2013, että “Homosuhde ei tuota yhteiskuntaan mitään vastaavaa hyvää kuin avioliitto, eikä sitä siksi ole perusteltua myöskään asettaa lainsäädännöllisesti samaan asemaan kuin avioliitto” Olen täysin eri mieltä. Samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja adoption salliminen olisi yhteiskunnan kannalta erittäin hyödyllistä.
Kaikilla ihmisyhteisöllä on kaksi peruskysymystä, jotka niiden tulee ratkaista a) tuotanto eli miten ne tuottavat elantonsa ja b) jatkuvuus eli miten ne tuottavat itsensä uudelleen. Nämä kaksi kysymystä ovat toisistaan riippuvaisia. Tuottaakseen riittävästi jälkeläisiä sen on kyettävä ylläpitämään riittävää tuotantoa. Toisiaalta sen täytyy tuottaa riittävästi jälkeläisiä ylläpitääkseen riittävää tuotantoa.
Ihmisen biologisiin ominaispiirteisiin kuuluu varsin pitkä raskausaika sekä poikkeuksellisen pitkä lapsuus. Tästä johtuen lisääntyminen ja jälkeläisten kasvattaminen on ihmiselle suuri panostus, johon on tarvittu paitsi molempien vanhempien myös laajemman yhteisön osallistumista. Avioliitolla lapset on yhdistetty yhteisöön, jonka resursseja aikuiseksi selviäminen on välttämättä edellyttänyt. Toisaalta lapset olivat myös potentiaalinen resurssi vanhemmilleen ja yhteisölle, sikäli kun selvisivät aikuisiksi. Avioliitto on näin ollen yhteiskunnan tapa organisoida lasten hoitoon käytettyjä resursseja ja toisaalta panostusten tuottoja.
Ankarissa olosuhteissa elävissä yhteisöissä painopiste jatkuvuuden ja tuotannon turvaamisessa on ollut määrässä. Lapsia haluttiin mahdollisimman paljon, koska suurin osa kuoli ennen aikuisuutta. Kehittyneissä yhteiskunnissa jälkeläisten määrän lisäksi entistä keskeisemmäksi ongelmaksi on tullut myös jälkeläisten laatu. Tästä johtuen avioliitossa on nyky-yhteiskunnassa entistä vähemmän kyse lisääntymisen maksimoinnista.
Kun ennen vanhaan riitti, että selvisi hengissä riittävän vanhaksi kyetäkseen peltotöihin nykyään tarvitaan mittavia kasvatuksellisia panostuksia ennenkuin lapsen potentiaaliset resurssit saadaan tuotantoon. Tästä johtuen Suomen kaltaisten kehittyneiden yhteiskuntien jatkuuvuutta ei voida enää turvata pelkillä materiaalisilla panostuksilla vaan tarvitaan huomattavasti enemmän henkisiä panostuksia. Toisin sanoen. Pelkkä leipä ei riitä. Tarvitaan myös huomattavasti enemmän rakkautta javanhemmuutta.
Kaksi samaa sukupuolta olevaa ei voi keskenään tuottaa jälkeläisiä. Heillä on kuitenkin käytettävissään yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeitä resursseja ja mikä tärkeintä monilla myöskin halua käyttää resurssejaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisesti. Näiden resurssien käyttämättä jättäminen olisi yhteiskunnallisesti täysin järjetöntä. Mielestäni on kummallista, että monet kristillisiksi itseään kutsuvista ja perhearvoja rummuttavista poliitikoista eivät vaikuta yhtään ymmärtävän, että vanhemmuuteen liittyy muutakin kuin lisääntymistä.
Metropolialueen kuntauudistuksen esiselvitys valmistui jonkin aikaa sitten. Selvityksessä ehdotetaan kolmea erilaista vaihtoehtoa metropolialueen hallinnon järjestelemiseksi. Pidin pienet taulukkolaskenta sulkeiset ja laskin iltapuhteeksi miten puolueiden valtasuhteet muuttuisivat selvityksessä ehdotetussa suurten kuntien -mallissa.Tässä suurkuntamallissa Suur-Helsinki muodostettaisiin yhdistämällä Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi.
Käytin laskelmassa 2012 kunnallisvaalien tuloksia, joista laskin puolueiden saamien äänimäärien perusteella niiden kannatuksen nyt ehdolla olevassa Suur-Helsingissä. Uudessa Suur-Helsingissä puolueiden äänet jakautuisivat laskelmani mukaan seuraavasti:
KOK 28,8 %
VIHR 19.0 %
SDP 17.3 %
PS 11 %
RKP 7.8 %
VAS 7.6 %
KESK 3,9 %
KD 2,6 %
Muut 2,1 %
Helsingin suuresta asukasmäärästä johtuen uuden suurkunnan valtasuhteet ovat odotettavasti melko lähellä Helsingin nykyisiä valtasuhteita. Joitakin mielenkiintoisia muutoksia ja kaupunkikohtaisia kipupisteitä on selvästi nähtävissä. (Puolueiden kannatus nykyisissä kunnissa sekä tarjolla olevassa Suur-Helsingissä on kuvattu yllä olevassa kaaviossa)
Kokoomus olisi uuden suurkunnan ylivoimaisesti suurin puolue ja suurkuntamallin suurin voittaja. Vaikka Espoon, Kauniaisten, ja Kirkkonummen kokoomukselle suurkuntamalli tarkoittaisi pientä laskua. Kokoomuksen asema olisi kuitenkin uudessa suurkunnassa niin ylivoimainen (28,8 %), että syytä tyytymättömyyteen ei kokoomuksen riveissä pitäisi olla. Myös vihreiden kokonaisasemat paranisivat mielestäni huomattavasti vaikkakin pientä laskua Helsingin kannatukseen tulisikin.
Suur-Helsinki -malli tarjoaa karvasta kalkkia Kauniaisissa, Sipoossa ja Kirkkonummella vahvoissa asemissa olevalle RKP:lle. Erityisen kylmää kyytiä Suur-Helsinki-malli näyttäisi tarjoavan varsinkin Vantaan demareille ja jossain määrin myös Vantaan perussuomalaisille, joille Vantaan “linnakkeen” menettäminen ottaisi varmasti koville. Liekö siinä myös koko projektin perimmäinen tarkoituskin. Tällä hetkellä Vantaan Demarit näyttävät olevan ainoita, jotka jollain tapaa kykenevät uhkaamaan kokoomuksen ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.
Timo Soinin määritelmän mukaan perussuomalaiset ovat “työväenpuolue ilman sosialismia”. Mitä Soinin määritelmä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että perussuomalaiset ovat löytäneet ideologisen tien, jolla puolue voi astua perinteisen sosialismin ja kapitalismin välisen vastakkainasettelun ulkopuolelle. Vai tarkoittaako se sitä, että perussuomalaisilla ei ole yhtenäistä kantaa asiaan eikä halua määritellä asemaansa oikeisto-vasemmisto akselilla..
Sosialismin tavoitteena on yhteiskuntajärjestelmä, jossa tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa. Kapitalistisen järjestelmän lähtökohtana taas on tuotantovälineiden yksityisomistus. Nykyinen yhteiskuntajärjestyksemme on syntynyt pitkälti näiden kahden näkökulman synteesinä. Oikeastaan kaikki nykyisin eduskunnassa olevat puolueet ovat sosialistisia markkinatalouspuolueita. Kysymys on vain siitä kuinka paljon sosialismia tai kapitalismia ollaan valmiita hyväksymään. Vasemmisto haluaa enemmän sosialismia ja vähemmän kapitalismia. Oikeisto taas enemmän kapitalismia ja mahdollisimman vähän sosialismia.
Käsittääkseni jopa kokoomuksessa ollaan pääsääntöisesti sillä linjalla, että yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi ja ainakin räikeimpien epäkohtien korjaamiseksi sosialismia on pieninä annoksina suvaittava.Toisaalta myös vasemmisto on aikaa sitten luopunut pyrkimyksestä muuttaa tuotantosuhteita vallankumouksen kautta ja suunnannut sen sijaan ns. kolmannelle tielle reformistiseen sosialismiin.Tuotantosuhteiden radikaalin muutoksen sijaan sosialismi toteutuu nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä erilaisina tulonsiirtoina, julkisina palveluina ja julkisen vallan harjoittamana sääntelynä, joilla pyritään täysin vapaata markkinataloutta kohtuullisempaan tulonjakoon ja korjaamaan markkinatalouden synnyttämitä epäkohtia. Tai näkökulmasta riippuen toisin päin.
Sosialismista luopuminen tarkoittaa väistämättä sitä, että on luovuttava reformistisen sosialismin saavutuksista kuten julkisesta terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta, eläkejärjestelmästä, maksutomasta koulutuksesta, päivähoidosta ja vanhusten hoidosta. Puhdas markkinatalous ei myöskään suvaitse valtion tai ay-liikkeen oikeutta puuttua työmarkkinoiden toimintaan. Sosialismista luopuminen tarkoittaisi näin ollen väistämättä myös työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista ja työtekijöiden neuvotteluasemien heikkenemistä. Julkisilla varoilla rakennetaan ja ylläpidetään myös julkista infrastruktuuria. Sekin on ilmiselvää sosialismia. Puhtaassa markkinataloudessa ei tarvita valtiota rakentamaan ja ylläpitämään esimerkiksi liikenneinfrastruktuuria. Myös elinkeinoelämän tukeminen julkisilla varoilla lienee mahdotonta ei-sosialistisessa järjestelmässä.
En usko, että perussuomalaisten kannattajakunnasta löytyy vahvaa tukea täysin sosialismista vapaalle yhteiskuntajärjestykselle. Halusivat tai ei käytännön politiikassa myös perussuomalaiset joutuvat ennemmin tai myöhemmiin määrittämään suhteensa sosialismiin. Hyvät perussuomalaiset toverit, kertokaapa siis mistä kaikista nykyjärjestelmän sosialistisista piirteistä olette halukkaita luopumaan?
ärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa tänään sattunut puukotus ja rähinöinti on saanut monien nettikeskustelijoiden propelihatut pyörimään vinhaa tahtia. Oman huomioni tapahtumasta poikineessa keskustelussa kiinnitti se, että monet tulkitsevat tapahtuman äärioikeiston ja äärivasemmiston väliseksi keskinäiseksi kisailuksi. Tulkinta on väärä ja harhaanjohtava.
Mitä ilmeisemmin asialla oli äärioikeistolaiseksi luokiteltava joukkio, joka aloitti rähinöinnin. Äärivasemmistosta puhuminen on kuitenkin harhaanjohtavaa. Vasemmistonuoret tai vasemmistoliitto joissa Dan Koivulaakso tai Li Andersson toimivat eivät ole äärivasemmistolaisia organisaatioita. Ne pyrkivät poliittisiin tavoitteisiinsa rauhanomaisesti ja demokratian keinoin.
Tapahtuman tulkitseminen äärioikeiston ja äärivasemmiston väliseksi rähinäksi on retorinen keino, jolla pyritään rajoittamaan rasismin ja fasismin kritiikkiä tekemällä siitä ääri-ilmiö, jolla “ääri-leimaa” pelkäävät pakotetaan puolueettomaan hymistelyyn. Rasismin ja fasismin vastustaminen ei ole ääri-ilmiö. Se on silkkaa tervettä järkeä.
Vaikka vasemmisto onkin ansioitunut äärioikeistolaisuuden uuden nousun äänekkäimpänä vastustajana se ei kuitenkaan ole vasemmiston yksinoikeus. Kannattaa muistaa, että kun fasismi aikoinaan 40-luvulla kaadettiin takana oli laaja-alainen koalitio. Sellaista tarvitaan tänäkin päivänä.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä arvostelee MTV3:n kolumnissaan hallitusta päättämättömyydestä ja näköalattomuudesta telakkateollisuuden tukemisessa. Sipilä vaatii hallitukselta johtajuutta ja rohkeutta lähteä mukaan omistajajärjestelyihin ja omistajapolitiikan suunnan muutosta. Sipilä on mielestäni oikeassa siinä, että valtion omistajapolitiikan tulisi olla aktiivisempaa, mutta Sipilän esittämä syytös päättämättömyydestä on tyylipuhdasta populismia. Itse asiassa nimenomaan keskustan oma pää on pyörinyt omistajaohjauspoliikassa kuin tuuliviiri.
Tutkaillaanpa hieman poliittista lähihistoraa. Mitä teki Keskusta kun Stora-Enso lakkautti mm. Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan? Tällöin vallankahvassa oli Vanhasen II:nen, jossa olivat mukana keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP. Stora-Enson julkaistua suunnitelmat tehtaiden lakkauttamisesta Helsingin sanomat uutisoi seuraavasti:
“Stora Enso ilmoitti reilu viikko sitten lakkauttavansa muun muassa Summan paperitehtaan ja Kemijärven sellutehtaan. Yhteensä lakkautukset vievät Suomesta yli 1 200 työpaikkaa.
Valtio omistaa neljänneksen Stora Enson osakkeiden äänimäärästä. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd) vaatikin sunnuntaina, että valtion pitäisi ajaa ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumista koolle.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ehti jo maanantaina leimata Skinnarin puheet “populismiksi”. Tiistain Kalevassa myös Häkämies tyrmää ajatuksen valtion koolle kutsumasta ylimääräisestä yhtiökokouksesta.” (HS verkkolehti 6.11.2007)
Vasemmiston, demareiden ja muutamien muiden tuolloin jättämässä välikysymyksessä todetaan, että “hallitus on keskittynyt koko ajan puhumaan jälkihoidosta sen sijaan, että se olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut Stora Enson edellä mainittujen laitosten toiminnan jatkamiseen. Hallitus ei ole yrittänyt pelastaa edes Kemijärven tehdasta, vaikka se on Itä-Lapin suurin yksityinen työnantaja.” Sen sijaan, että keskusta olisi päättäväisellä ja rohkealla omistajapolitiikalla ryhtynyt etsimään keinoja kannattavien tehtaiden pelastamiseksi se päätti sen sijaan lähteä uhkapelaamaan fiaskoksi osoittautuneellaliimapuutehdas-hankkeella.
Metropolialueen kuntarakennemuutoksen esiselvitys julkaistiin tänään. Väliraportissa ehdotetaan kolmea vaihtoehtoista mallia metropolihallinnolle:
1) vähäisten kuntarakennemuutosten ja vahvan metropolihallinnon malli
2) merkittävien kuntarakennemuutosten ja metropolikuntayhtymän malla
3) suurten kuntarakennemuutosten mallia
Alustavasti arvioiden huonoimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa mielestäni kolmas vaihtoehto, jossa Helsingin seudulle muodostettaisiin kaksi vahvaa kaupunkia. Toisen muodostaisivat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkkonummi ja toisen Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Mallin pohjalta muodostettavat kunnat olisivat asukasluvultaan hirviömäisen kokoisia ja aluerakenteeltaan järjettömiä.
Kahden ensimmäisen vaihtoehdon osalta minulla ei ole vahvaa mielipidettä. Mallit eroavat lähinnä siinä, että ensimmäisessä alueelle perustettaisiin vaaleilla valittava metropolivaltuusto ja toisessa hallinto perustuisi kuntayhtymään. Kirjoitin kuntavaalien alla tänne blogimerkinnän, jonka aiheena oli metropolihallinto. Esitin siinä, että metropolialueen kuntauudistuksessa tulisi mielestäni keskittyä tapoihin, joilla palveluita tuotetaan ja vähemmän hallinnollisiin rakenteisiin. Todelliset säästöt ovat palveluiden tehokkaassa tuotannossa eivät hallintorakenteissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hankkeella ei ole juurikaan kosketuspintaa todellisuuden kanssa.
Oma mallini olisi orgaaninen progressiivisesti edistyvä malli, jossa ensimmäiseksi yhdistettäisiin palvelutuotantoa ja etsittäisiin toimivat tuotantomallit kuntien välisenä yhteistyönä. Vasta sen jälkeen luotaisiin tarvittavat hallintorakenteet ja mikäli tarpeen siirreltäisiin kuntarajoja. Suomalainen kuntarakenne on pitkän historiallisen kehityksen tulos ja sitä ei pitäisi mielestäni uudistaa hätiköiden.Suurilla harppauksilla on riski muuuttua suuriksi fiaskoiksi.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.