Tekijä: admin

Vantaan vesiliikunnan olosuhdeselvitys valmistui vastikää. Selvityksestä käy selkeästi ilmi se, että Vantaalla olisi suuri tarve uimahallien lisärakentamiselle ja nykyisten uimahallien palveluiden kehittämiselle. Korso-Koivukylän uimahallihanke on tämän hetken ykköshanke ja se tulisi ehdottomasti toteuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muiden alueiden kehittämishankkeet pitäisi torpata ja unohtaa. Selkeitä kehittämistarpeita on Tikkurilan alueella, jonka asukkaat ovat kuntalaisaloitteessa antaneet maauimalalle vahvan kannatuksen. Selvää on, että myös Länsi-Vantaalle tarvitaan lisää allaspinta-alaa esim. kasvavalle Kivistön alueelle. Mielestäni nämä kaikki hankkeet tulisi jaksottaa ja viedä Vantaan investointiohjelmaan seuraavassa budjetissa.

Tikkurilan alueen asukkaana olen seurannut ja osallistunut aktiivisesti keskusteluun maauimalan rakentamisesta Tikkurilan nykyisen uimahallin yhteyteen.  Valitettavasti vaikuttaa siltä, että kunnollista avointa keskustelua asiasta ei haluta käydä vaan virkamieskoneiston kautta tuupataan milloin mitäkin syitä miksi asiaa ei muka voida edistää. Viimeksi liikuntajohtaja Kallislahti kertoi Vantaan sanomissa, että maauimalaa ei kannata rakentaa vanhan uimahallin yhteyteen. Ihmeellistä kyllä esim. Espoon Leppävaaran vastikää valmistunut maauimala ja Tampereen piakkoin avautuva maauimala on onnistuneesti rakennettu vanhan uimahallin yhteyteen.

Maauimalan paikkaa mietittäessä keskeisimmän kriteetin tulisi olla palvelun tarve alueella. Ei kouluja, kirjastoja tai muitakaan palveluita rakenneta sinne mihin ne on helppoa tai halpaa rakentaa vaan sinne missä niitä tarvitaan. Yllättäen juuri valmistuneesta vesiliikunnan olosuhdeselvityksestä puuttui kokonaan tällainen pohdinta. Selvityksessä ei ollut mukana edes karttaa, jossa näytettäisiin missä nykyiset kesäuintipaikat Vantaan alueella sijaitsevat. Liekkö syynä se, että kun katsoo missä Vantaan asustuskeskittymät ja nykyiset uimapaikat sijaitsevat on ilmeistä, että kesäuintipaikka olisi tarpeen erityisesti Tikkurilan alueella. (Katso kartta Vantaan uimarannoista: https://kartta.vantaa.fi/link/4zuLjw)

Itselleni mieluisin vaihtoehto Tikkurilan uimahallin kehittämiseksi olisi maauimala, mutta olen avoin myös muille vaihtoehdoille  kehittää Tikkurilan uimahallia. Kyseisestä vesiliikunta selvityksestä ilmenee, että kehitettävää olisi erityisesti perheiden palveluissa. Tikkurilan uimahalli on pahasti ajastaan jäljessä. Sieltä puuttuvat nykyaikaisiin uimahalleihin kuuluvat peruspalvelut kuten pienten lasten kahluuallas,terapia-allas, kylmävesiallas saati sitten höyrysaunat. Voisihan siellä olla vaikka liukumäki, kuten Järvenpään uimahallissa ja Vuosaaressa. Eräs kehittämisvaihtoehto olisikin uimahallin merkittävä perusparannus, jossa palvelutaso nostettaisiin nykystandardien tasolle. Vantaan tulisi nyt ottaa myös asukkaat mukaan uimahallikeskusteluun ja selvittää laaja-alaisesti Tikkurilan alueen asukkaiden toiveet uimahallin kehittämiseksi.

Vantaalla on vastikää otettu käyttöön uusi osallistuva Vantaa -toimintamallin. Sen mukaan kaupunkilaisten osallistamisen tulee sisältyä ja läpäistä kaikkea kaupungin päätöksentekoa ja toimintaa. Toistaiseksi keskustelu vesiliikuntamahdollisuuksien kehittämisestä ei täytä näitä vaatimuksia. Päätöksiä tehdään kabineteissa ja asukkaiden ääntä ei kuunnella. Itse toivoisin nyt avointa kuntalaiskeskustelua siitä, miten vesiliikunnan mahdollisuuksia tulisi tulevaisuudessa kehittää niin Tikkurilassa kuin muuallakin. Nurkkakuntainen siltarumpupolitikointi pitää unohtaa ja kehittää Vantaata tasapuolisesti kaikkin asukkaiden liikuntamahdollisuuksia edistäen ja eri alueiden palvelutarpeet huomioiden.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore julkaisi vastikää selvityksen, jossa vertailtiin 24 kunnan kulttuuritoiminnan kustannuksia. Kulttuuritoiminta käsitettiin tutkimuksessa laajasti käsittäen kirjastot, taide- ja kulttuurilaitokset, kulttuuritalot ja kulttuurikeskukset, taideoppilaitokset ja taiteen perusopetuksen, kuntien yleisen kulttuuritoiminnan sekä muiden hallintokuntien kulttuuritoiminnan.

Vantaan osalta tutkimus on jälleen kerran masentavaa luettavaa. Vertailussa mukana olleista kunnista Vantaa panosti kulttuuripalveluihin toiseksi vähiten. Vertailuvuonna 2016 kulttuurin nettokäyttökustannukset Vantaalla olivat 102€ asukasta kohden. Ero naapurikaupunkeihimme on huima. Vuonna 2016 Espoo panosti kulttuuriin 207€ asukasta kohden, eli  yli kaksi kertaa enemmän kuin Vantaa ja Helsinki171€ asukasta kohden.

Suppea kirjastoverkko on eräs seikka joka selittää Vantaan heikkoa sijoitusta Cuporen vertailussa. Vantaa jääkin melko kauas opetusministeriön laatusuosituksista yleisille kirjastoille niin henkilöstömäärien kuin kirjastoverkon suhteen. Myös tavoissa tuottaa muita kulttuuripalveluita on eroja kaupunkien välillä, mikä osin selittää kaupunkien välisiä eroja. Vantaalla kulttuuripalveluiden rakenteet ovat kevyemmät kuin naapurikunnissa.  Ei Vantaalle tarvitse perustaa uusia kultuurilaitoksia kuten kaupunginorkesteria tai kunnallista teatteria.  Panostamalla hieman enemmän kirjastopalveluihin sekä nykyisen kulttuuristrategian mukaiseen kulttuuritoimintaan saataisiin aikaiseksi hienoa tulosta.

Mistään jättimäisistä lisäpanostuksista ei ole kyse. Kulttuuritoiminnan osuus Vantaan kaupungin budjetista on vain noin 2%. Kyse on pienistä rahoista, joilla on kuitenkin hyvin suuri vaikutus asukkaiden hyvinvointiin. Pieni lisäys kulttuuripalveluihin voisi tarkoittaa esimerkiksi useammalle lapselle mahdollisuuksia harrastaa taiteita ja kulttuuria, enemmän tukea Vantaalaista kulttuurielämää pyörittäville järjestöille, paremmin saavutettavia kirjastoja, enemmän treenikämppiä Vantaalaisille bändeille ja enemmän kaupungin vetovoimaa kasvattavia kulttuuritapahtumia.

Kirjoitukseni Tikkurilan uimahallin kehittämisestä julkaistiin Vantaan sanomissa 4.11.2017

Vantaan kaupunginhallitus on budjettineuvotteluissaan päättänyt selkeästi ryhtyä edistämään Koillis-Vantaan uimahallia suunnitteilla olevaan Elmon urheilupuistoon. Hanke on ilman muuta kannatettava ja tällä hetkellä etusijalla. On selvää, että Korso-Koivukylän alueen noin 60 000 asukasta tarvitsevat kunnollisen uimahallin.

Tikkurilan uimahallin kehittämistä ei saa kuitenkaan unohtaa. Tikkurilan uimahalli on täysin ajastaan jäljestä ja sieltä puuttuvat nykyaikaisten uimahallien peruspalvelut. Tikkurilan hallissa ei esimerkiksi ole ollenkaan pienten lasten kahluuallasta ja isompienkin lasten allas on aivan liian pieni nykyiselle väestöpohjalle. Myös isossa altaassa on liian vähän ratoja uimaseurojen ja muiden uimareiden, vesikävelijöiden ynnä muiden tarpeisiin.Hallissa ei myöskään ole terapia-altaita tai kylmäallasta, jotka kuuluvat nykyaikaisten uimahallien perusvarusteluun. Myös hallin esteettömyydessa olisi huomattavasti parannettavaa.

Tarve ja alueen asukkaiden toive Tikkurilan uimahallin kehittämiselle on selkeä. Vastikää kuntalaisaloite, jossa esitettiin maauimalan rakentamista Tikkurilaan keräsi noin 7500 allekirjoitusta. Tällaista kuntalaisten esittämää vaatimusta ei voi noin vain ohittaa. Maauimala on kuitenkin vain yksi vaihtoehto kehittää Tikkurilan uimahallia. Toinen vaihtoehto Tikkurilan uimahallin kehittämiseksi olisi merkittävä perusparannus, jossa uimahallia laajennettaisiin ja siitä tehtäisiin nykystandardien mukainen.

Koillis-Vantaan uimahalli hanke on tervetullut lisä Vantaan liikuntapalveluihin. Samaan aikaan Tikkurilan uimahallin kehittämistä ei kuitenkaan saa unohtaa. Tikkurilan uimahallin kehittäminen tulisi kirjata kaupungin pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Tulevalla valtuustokaudella tulisi tarkemmin selvittää laajasti erilaiset vaihtoehdot Tikkurilan uimahallin kehittämiseksi sekä alueen asukkaiden ja hallia käyttävien seurojen toiveet.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja koulutukseen sijoittaminen on keskeinen tekijä, joka ratkaisee sen mihin suuntaan Vantaa tulevaisuudessa kehittyy.  Tällä hetkellä tilanne on huolestuttava. Vantaalaisista 20-30 vuotiaista nuorista 26%:lla, eli lähes 8000:lla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta.  Kuuteen suurimpaan kaupunkiin verrattuna Vantaalla on myös eniten peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17-24 -vuotiaita nuoria. Vantaalaisten koulutustaso on myös koko väestön tasolla selvästi matalin kuuden suurimman kaupungin vertailussa.

Kuvat: sotkanet.fi tilasto ja indikaattoripankki

Viime valtuustokaudelle tehdyt päätökset eivät ohjaa Vantaan kehitystä oikeaan suuntaan. Leikkauksia ja heikennyksiä on tehty niin varhaiskasvatukseen, perusopetukseen kuin myös ammatilliseen- ja lukiokoulutukseen. Viime vuonna Vantaa otti ainoana pääkaupunkiseudun kuntana myös käyttöön Sipilän hallituksen tekemät rajoitukset päivähoitoon. Varhaiskasvatuksen laadulla on erittäin merkittävä vaikutus lasten tulevaan koulumenestykseen ja elämänlaatuun. Tutkimuksissa laadukasta varhaiskasvatusta on pidetty merkittävimpänä yksilön tulevaisuuteen vaikuttavana koulutusinvestointina. Nyt varhaiskasvatukseen nyt tehdyillä leikkauksilla on seurauksia pitkälle Vantaan tulevaisuuteen.

Vantaalla tarvitaan sijoituksia koulutukseen kaikilla tasoilla. Varhaiskasvatukseen viime valtuustokaudelle tehdyt rajaukset on purettava ja huolehdittava, että päiväkodeissa on riittävät resurssit laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Perusopetuksen ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä ja kouluissa on oltava riittävästi koulunkäynninohjaajia, jotta kaikille voidaan turvata mahdollisuus oppimiseen. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle tulee tarjota toisen asteen koulutuspaikka, joko lukiossa tai ammattikoulussa.  Opetuksen laadusta ja valinnanmahdollisuuksista ei pidä tinkiä ammatillisessa koulutuksessa eikä lukioissa.  Niille nuorille, joilla ei tällä hetkellä ole edellytyksiä sijoittua koulutukseen tai työelämään tulee olla tarjolla matalan kynnyksen monialaista ohjausta. Tällä hetkellä käynnissä olevan Ohjaamo-hankkeen jatkorahoitus on turvattava tulevalla valtuustokaudella.

Laadukas varhaiskasvatus ja koulutus ovat sijoituksia, jotka kantavat hedelmää kaukana tulevaisuudessa. Sijoituksen tuottoja ei voi laskea kvartaaleittain tai edes valtuustokausittain, vaan katse on pidettävä huomattavasti kauempana tulevaisuudessa olevassa pallossa. Pitkällä tähtäimellä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen laadusta ja määrästä tinkiminen tarkoittavat Vantaan kaupungille pienempiä verotuloja ja korkeampia menoja. Matalampi koulutustaso altistaa työttömyydelle, jonka synnyttämien ongelmien korjaaminen tulee kaupungille kalliiksi. Varsinkin Vantaalla, jossa väestö on keskimäärin muuta Suomea nuorempaa ja maahanmuuttajataustaisen väestön osuus Suomen korkein, on koulutuksesta leikkaaminen katastrofaalinen sosiaalinen virhe johon meillä ei kertakaikkiaan ole varaa.

Sipilän hallitus on viimevuosina tehnyt mittavia leikkauksia koulutukseen.  Vantaan tulee taistella hallituksen koulutusleikkauksia vastaan tarmokkaasti. Meillä ei ole varaa jättää nuoriamme heitteille ilman koulutusta ja elämisen mahdollisuuksia. Tästä johtuen Vantaan täytyy ryhtyä koulutuskapinaan hallituksen koulutusleikkauksia vastaan. Valtion leikatessa koulutuksen rahoitusta Vantaan tulee tarvittaessa olla valmis maksamaan erotus kunnan omasta pussista.

.

Vantaan kirjastopalveluiden rahoitus on huolestuttavassa tilassa. Kuudesta suurimmasta Suomalaisesta kaupungista Vantaa sijoittaa kaikista vähiten kirjastopalveluihinsa. Kuten alla olevasta taulukosta on nähtävissä ero vastaavan kokoisiin muihin Suomalaisiin kaupunkeihin on huomattava. Esimerkiksi, Espooseen verrattuna Vantaa käyttää kirjastopalveluihinsa lähes puolet vähemmän asukasta kohti.

Kaavio: Kirjaston toimintakulut euroina asukasta kohden kuudessa suurimmassa Suomalaisessa kaupungissa 1999-2015

Kirjasto on sivistys- ja hyvinvointivaltion kivijalka, joka tuottaa yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa monella tavalla.  Kirjastolla on keskeinen tehtävä lukutaidon ja lukemisharrastuksen edistäjänä. Tänä päivänä kirjastot tarjoavat kokoelmiensa lisäksi asiakkaidensa käyttöön myös mm.  ohjausta ja apua tietoyhteiskunnan haasteista selviämiseen, tietokoneita ja monenlaisia muita laitteita käyttöön sekä tiloja monenelaiseen toimintaan, kuten opiskeluun ja työntekoon, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä monenlaiseen kansalais- ja, kulttuuritoimintaan ja vapaa-ajan puuhasteluun.

Kaiken tämän ja paljon muuta kirjasto tekee hyvin pienillä panostuksilla. Kirjasto on siitä erikoinen julkinen palvelu, että sen osuus kuntien budjetissa on hyvin pieni mutta sen merkitys asukkaille on hyvin suuri.  Vuoden 2017 talousarviossa Vantaan kaupunginkirjaston osuus on vain 9,2 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa, että Vantaan kaupungin toimintamenoista kirjaston osuus on vain reilusti alle 1%. Kirjasto onkin erittäin edullinen tapa edistää väestön tasa-arvoa ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä.

Kirjastopalvelut ovatkin erittäin kannattavia sijoituksia. Esimerkiksi, joitakin vuosia sitten tehdyssä Toronton kaupunginkirjastoon kohdistuvassa tutkimuksessa laskettiin jokaisen kirjastoon sijoitetun dollarin tulevan takaisin 5,6 kertaisesti. Tutkimuksessa huomioitiin sekä suorat ja epäsuorat taloudelliset vaikutukset sekä myös epäsuora taloudellinen arvo, jota kirjasto tuottaa vaikutusalueelleen. Vantaalla ei ole varaa olla sijoittamatta kirjastopalveluihin.

Sipilän hallituksen kaavaileman SOTE-uudistuksen eräs keskeinen ongelma on, että se vie kunnilta motivaation ylläpitää väestön terveyttä ja hyvinvointia ennaltaehkäisevästi ja pitkäjänteisesti. Kun sekä ongelmien, että niiden ennaltaehkäisyn kustannukset maksetaan samasta kukkarosta on helppoa ymmärtää näiden välinen yhteys ja tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja.

Sote-ratkaisu tulee rikkomaan tämän yhteyden. Kun, esimerkiksi liikuntapaikkojen  rakentaminen on kuntien vastuulla ja rahoitetaan kuntaverolla, mutta terveydenhuolto on maakuntien vastuulla ja rahoitetaan valtionrahoituksella seurauksena on, että monessa kunnassa ei enää tule löytymään motivaatiota investoida liikuntapaikkoihin.

Sote-ratkaisun myötä monet kunnat tulevat toimimaan lyhytnäköisesti ja leikkaavat hyvinvointia pitkäjänteisesti ylläpitäviä palveluita kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, liikunta-, kulttuuri ja kirjastopalveluita. On helppo laskea veroprosenttia kun loppulaskun kuittaa ‘joku muu’. Pitkällä tähtäimellä ongelmana on, että lopulta maksajiksi joudumme kuitenkin kaikki.

Sote-ratkaisun alkuperäisenä tavoitteena oli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integraatio. Tavoiteltu integraatio ei tule toteutumaan, vaan saamme joukon keskenään kilpailevia omaa etuaan optimoimaan pyrkiviä yksiköitä. Sen lisäksi seurauksena on kaikkien kuntapalveluiden osalta  sekavampi järjestelmä, jossa kukaan ei ole enää vastuussa kokonaisuudesta.

Paitsi, että sote-uudistus ei korjaa nykyjärjestelmän ongelmia se luo lisäksi joukon täysin uusia ongelmia. Mitä monimutkaisemmaksi järjestelmä rakennetaan ja mitä enemmän vastuuta hajautetaan, sitä vähemmän kukaan kantaa vastuuta yhtään mistään.

Vantaa on lähiöiden kaupunki. Kaupunkirakenne on Vantaalla erittäin hajanainen. Kaupungilta puuttuu selkeä keskusta. Hajanainen kaupunkirakenne on haasteellinen kunnallisten palveluiden tuottamisen kannalta. Kaupunkimaisempi yhdyskuntarakenne mahdollistaa palveluiden tuottamisen tehokkaammin, koska palveluita voidaan keskittää niiden saatavuuden merkittävästi kärsimättä.

Vantaan tyyppisessä hajanaisesti rakentuneessa kaupungissa palveluiden keskittäminen olisi kuitenkin katastrofaalinen ratkaisu. Vaikka palveluiden tuottaminen olisikin vähän kalliimpaa, niin se on mielestäni hinta joka on maksettava.

Tulevien vuosien suurin poliittinen haaste on Vantaan asuinalueiden lähipalveluiden puolustaminen. Erityisesti tulossa oleva sote-uudistus tuo paineita lähiöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden keskittämiseen entistä suurempiin yksiköihin. Vaarana on, että monet alueet jäävät jatkossa ilman näitä palveluita.

Vantaa on myös pääkaupunkiseudun nopeimmin kasvava kaupunki. Tällä valtuustokaudella toteutetun talous- ja velkaohjelman vuoksi Vantaa ei kuitenkaan ole investoinut riittävällä tasolla vastatakseen kasvun  mukanaan tuomaan lisääntyvään palveluiden tarpeeseen.

Tulevalle valtuustokaudella meidän on ärhäkkäästi puolustettava Vantaan uusien ja vanhojen asuinalueiden sosiaali- ja terveyspalveluita, kouluja, kirjastoja, kulttuuripalveluita, nuorisotiloja, liikuntapaikkoja ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia. Jos lähiön ainoksi palveluksi jää lähibaari, niin peli on menetetty.

(Kirjoitukseni Vantaan sanomiin, julkaistu 22.2.2017)

Tikkurilassa kaupungintaloa vastapäätä on kirkko, jota ei ulkoapäin katsoen erota tavallisesta toimistorakennuksesta. Vain sisäänkäynnin yläpuolelle oleva risti kertoo, että kyseessä on kirkko. Homeongelman vuoksi rakennusta ei ole voitu käyttää pitkään aikaan. Mahdolliset korjaustoimet on arvioitu niin hintaviksi, että maksajaa hankkeelle tuskin löytyy.

Seurakunta on jo päättänyt purkaa rakennuksen ja korttelille on olemassa hienot suunnitelmat.  Hämmästyttävää kyllä, Tikkurilan kirkko on voimassa olevassa kaavassa määritelty suojeltavaksi kohteeksi. Mikäli suojelumerkintää ei pureta, joudutaan homeongelman vuoksi tyhjillään seisovaa rakennusta säilyttämään, vaikka sille ei olisi mitään ihmisille soveltuvaa käyttöä.

En tietenkään sinänsä vastusta rakennusperinnön suojelua. On selvää, että keskustan kohteet kuten Tikkurilan vanha rautatieasema, kaupungintalo ja joenrannan ympäristö tulee suojella. Vantaan kaupungilla on vastuu kaupungin kehittämisestä toimivaksi ja viihtyisäksi. Tuo vastuu sisältää arvokkaan vanhan rakennuskulttuurin suojelemisen, mutta myös asukkaiden tarvitsemien palveluiden turvaamisen.

Tikkurilan kirkon tapauksessa alueen asukkaiden palvelutarpeet voittavat selkeästi suojelulla saavutettavat hyödyt. Toivottavasti järki voittaa kaikissa viranomaisissa, kun kaava tulee lähiaikoina nähtäväksi. Joku tolkku täytyisi säilyttää sen suhteen, mitä suojellaan mitä ei.

Vanhan sanonnan mukaan kaikki ongelmat näyttävät nauloilta, jos kädessä on vasara. Sanonta näyttää pätevän myös maamme oikeistohallitukseen. Paitsi, että hallituksen kädessä ei heilu vasara vaan ratsupiiska. Tästä johtuen tavallinen kansa näyttää hallituksen silmissä työtävieroksuvalta aasilaumalta, joiden selkiä Sipilän hallitus siekailematta piiskaa vereslihalle.

Sipilän hallituksen ratsupiiskaa ovat kipeästi saanet maistaa niin työntekijät, työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, sairaat kuin myös lapset.  Viimeisin ratsupiiskan sivallus annettiin tänään, kun eduskunnassa päätettiin lyhentää ansiosidonnaisen päivärahan kestoa. Päätöksen mukaan ansiosidonnainen lyhenee 100 päivällä vuodesta 2017 alkaen ja työttömyyden alkuvaiheen omavastuuaika pitenee.

Päätös on monin tavoin surkea. Ensinnäkin, se ei tule parantamaan työllisyysastetta piirun vertaa. Nykyinen työttömyystilanne ei johdu liian vähäisestä työvoiman tarjonnasta vaan liian vähäisestä työvoiman kysynnästä. Töitä ei vain ole kaikilla. Niillä aloilla, joilla ilmenee ns. kohtaanto-ongelmaa ansiosidonnaisen leikkaaminen ei tule auttamaan millään tavoin.  Esimerkiksi, lääkäreitä ei työmarkkinoille ilmaannu vaikka työttömät piiskattaisiin hengiltä.

Pahimmassa tapauksessa ansisidonnaisen leikkaaminen saattaa heikentää taloustilannetta. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on automaattisesti laskusuhdanteita tasaava järjestelmä. Tukiajan lyhentäminen jyrkentää suhdannevaihteluita, kun työttömäksi jääneiden kulutuskyky laskee nopeammin.  Lisäksi yleinen epävarmuus lisääntyy. Ihmiset eivät uskalla tehdä kulutuspäätöksiä ja alkavat säästää pahan päivän varalle. Seurauksena on taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen.

Ratsupiiskan sijaan porkkanakin toimisi paljon paremmin. Tai mitä jos emme ollenkaan ajattelisi kansaa aasilaumana, jota ohjaillaan piiskalla ja porkkanalla. Silloin työmarkkinoiden kitkan poistamiseksi ja muutoksiin reagoinnin parantamiseksi ns. karenssipäivät ja omavastuuaika tulisi poistaa kokonaan, työttömien oikeutta kouluttautua päivärahalla laajentaa ja koulutukseen tehdyt leikkaukset perua. Tulisi myös tunnustaa, että talous ei lähde nousuun tavallisen kansan piiskauksella vaan elvyttävällä finanssipolitiikalla, tulevaisuuteen suuntaavalla koulutuspolitiikalla sekä tuntuvilla panostuksilla tutkimukseen ja kehitykseen.

Olin tänään Tikkurilan aluetoimikunnan kokouksessa. Olen järkyttynyt aluetoimikunnan kokouksessaan tekemästä päätöksestä olla myöntämättä rahaa asunnottomien yön tapahtumaan. Kyse ei ollut isoista rahoista, mutta päätöksen perustelun logiikkaa on tyrmistyttävä.

Aluetoimikunnan päätettävänä oli vantaalaisen yhdistyksen tekemä 250€ avustushakemus valtakunnallisen Asunnottomien yön tapahtumaan 17.10.2016 Tikkurilassa kulttuurikeskus Vernissassa. Tilaisuudessa oli tarkoitus tarjota asunnottomille mm. iltapalaa, saunomis-ja peseytymismahdollisuus, kulttuuriohjelmaa ja sekä hiusten leikkuu vapaaehtoisten parturi-kampaajien voimin. Yhdistys haki 250€ avustusta tilaisuuden tarjoilukustannuksiin.

Aluekoordinaattorin esityksessä todetaan, että tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton ja täyttää aluerahan myöntämisen kriteerit. Eli, estettä tuen myöntämiselle ei ollut. Tukea ei kuitenkaan esitetty myönnettäväksi, koska tapahtuman eräänä yhteistyökumppanina on hävikkiruokaa jakava Vantaan kaupungin ja seurakunnan Yhteinen pöytä -hanke. Perustelujen mukaan avustusta ei tarvita, koska “tapahtumaan tarvittavat ruoka-aineet voidaan saada hankkeen kautta ja iltapalan valmistelussa käytetään niitä ruoka-aineita, joita sinä päivänä on saatavilla.”

Itse esitin kokouksessa, että myönnetään avustus hakemuksen mukaan, koska ensinnäkään ei ole varmaa, mitä ruokaa kyseisenä päivänä on saatavilla. Vaikka hävikkiruokaa olisi ollutkin saatavilla olisi avustuksella voitu hankkia jotain täydentävää tarjottavaa, kenties jotain pientä luksusta. Toiseksi aluetoimikunnan tehtävänä ei ole spekuloida voiko tilaisuuden järjestäjä saada hävikkiruokaa ilmaiseksi vai ei. Valitettavasti hävisin äänestyksen äänten mennessä tasan, jolloin puheenjohtajan ääni ratkaisi.

Eli, Tikkurilan aluetoimikunnan kanta on että, kun järjestetään tilaisuutta asunnottomille pitää tyytyminen siihen, mitä muiden pöydältä tippuu jos sattuu tippumaan. Sen sijaan aluetoimikunta on kyllä myöntänyt tukea lukuisten muiden yhdistysten järjestämien tapahtumien tarjoilukustannuksiin. Tällöin ei ole kyselty, että voisitteko kenties järjestää tarjoilut ilmaiseksi kyselemällä hävikkiruokaa.

Kyseistä päätöstä oli tekemässä kymmenkunta luottamushenkilöä, jotka nostavat tästäkin kokouksesta palkkion, joiden yhteissumma ylittää moninkertaisesti päätettävänä olleen avustuksen. Aion itse lahjoittaa oman kokouspalkkioni kyseiselle yhdistykselle tapahtuman järjestämiseen.