Nimetön suunn.malli (1)

Puolueiden kannatus metropolialueen suurten kuntien mallissa

Metropolialueen kuntauudistuksen esiselvitys valmistui jonkin aikaa sitten. Selvityksessä ehdotetaan kolmea erilaista vaihtoehtoa metropolialueen hallinnon järjestelemiseksi. Pidin pienet taulukkolaskenta sulkeiset ja laskin iltapuhteeksi miten puolueiden valtasuhteet muuttuisivat selvityksessä ehdotetussa suurten kuntien -mallissa.Tässä suurkuntamallissa Suur-Helsinki muodostettaisiin yhdistämällä Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi.

Käytin laskelmassa 2012 kunnallisvaalien tuloksia, joista laskin puolueiden saamien äänimäärien perusteella niiden kannatuksen nyt ehdolla olevassa Suur-Helsingissä.  Uudessa Suur-Helsingissä puolueiden äänet jakautuisivat laskelmani mukaan seuraavasti:

  1. KOK 28,8 %
  2. VIHR 19.0 %
  3. SDP 17.3 %
  4. PS 11 %
  5. RKP 7.8 %
  6. VAS 7.6 %
  7. KESK 3,9 %
  8. KD 2,6 %
  9. Muut 2,1 %

Helsingin suuresta asukasmäärästä johtuen uuden suurkunnan valtasuhteet ovat odotettavasti melko lähellä Helsingin nykyisiä valtasuhteita. Joitakin mielenkiintoisia muutoksia ja kaupunkikohtaisia kipupisteitä on selvästi nähtävissä. (Puolueiden kannatus nykyisissä kunnissa sekä tarjolla olevassa Suur-Helsingissä on kuvattu yllä olevassa kaaviossa)

Kokoomus olisi uuden suurkunnan ylivoimaisesti suurin puolue ja suurkuntamallin suurin voittaja. Vaikka Espoon, Kauniaisten, ja Kirkkonummen kokoomukselle suurkuntamalli tarkoittaisi pientä laskua. Kokoomuksen asema olisi kuitenkin uudessa suurkunnassa niin ylivoimainen (28,8 %), että syytä tyytymättömyyteen ei kokoomuksen riveissä pitäisi olla. Myös vihreiden kokonaisasemat paranisivat mielestäni huomattavasti vaikkakin pientä laskua Helsingin kannatukseen tulisikin.

Suur-Helsinki -malli tarjoaa karvasta kalkkia Kauniaisissa, Sipoossa ja Kirkkonummella vahvoissa asemissa olevalle RKP:lle. Erityisen kylmää kyytiä Suur-Helsinki-malli näyttäisi tarjoavan varsinkin Vantaan demareille ja jossain määrin myös Vantaan perussuomalaisille, joille Vantaan “linnakkeen” menettäminen ottaisi varmasti koville. Liekö siinä myös koko projektin perimmäinen tarkoituskin. Tällä hetkellä Vantaan Demarit näyttävät olevan ainoita, jotka jollain tapaa kykenevät uhkaamaan kokoomuksen ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.

.

Nimetön suunn.malli (1)

Metropolihallinnon suuri harppaus

Metropolialueen kuntarakennemuutoksen esiselvitys julkaistiin tänään. Väliraportissa ehdotetaan kolmea vaihtoehtoista mallia metropolihallinnolle:

1) vähäisten kuntarakennemuutosten ja vahvan metropolihallinnon malli
2) merkittävien kuntarakennemuutosten ja metropolikuntayhtymän malla
3) suurten kuntarakennemuutosten mallia

Alustavasti arvioiden huonoimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa mielestäni kolmas vaihtoehto, jossa Helsingin seudulle muodostettaisiin kaksi vahvaa kaupunkia. Toisen muodostaisivat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkkonummi ja toisen Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Mallin pohjalta muodostettavat kunnat olisivat asukasluvultaan hirviömäisen kokoisia ja aluerakenteeltaan järjettömiä.

Kahden ensimmäisen vaihtoehdon osalta minulla ei ole vahvaa mielipidettä. Mallit eroavat lähinnä siinä, että ensimmäisessä alueelle perustettaisiin vaaleilla valittava metropolivaltuusto ja toisessa hallinto perustuisi kuntayhtymään. Kirjoitin kuntavaalien alla tänne blogimerkinnän, jonka aiheena oli metropolihallinto. Esitin siinä, että metropolialueen kuntauudistuksessa tulisi mielestäni keskittyä tapoihin, joilla palveluita tuotetaan ja vähemmän hallinnollisiin rakenteisiin. Todelliset säästöt ovat palveluiden tehokkaassa tuotannossa eivät hallintorakenteissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hankkeella ei ole juurikaan kosketuspintaa todellisuuden kanssa.

Oma mallini olisi orgaaninen progressiivisesti edistyvä malli, jossa ensimmäiseksi yhdistettäisiin palvelutuotantoa ja etsittäisiin toimivat tuotantomallit kuntien välisenä yhteistyönä. Vasta sen jälkeen luotaisiin tarvittavat hallintorakenteet ja mikäli tarpeen siirreltäisiin kuntarajoja. Suomalainen kuntarakenne on pitkän historiallisen kehityksen tulos ja sitä ei pitäisi mielestäni uudistaa hätiköiden.Suurilla harppauksilla on riski muuuttua suuriksi fiaskoiksi.