Kategoria: kunnallispolitiikka

Maanantaina 9.5.2022 kaupunginhallituksen iltakoulussa käsiteltiin tällä hetkellä valmistelussa olevia Vantaan uusia maa- ja asuntopoliittisia linjauksia. Jokaiselta poliittiselta ryhmältä oli pyydetty lyhyt puheenvuoro aiheeseen liittyen. Käytin tilaisuudessa Vantaan Vasemmistoliiton edustajana seuraavan puheenvuoron.

“Vantaan Vasemmistoliiton mielestä asuminen Vantaalla on edelleen liian kallista ja asuminen vie kohtuuttoman osan vantaalaisen käytettävissä olevista tuloista. Liian kallis asuminen heikentää paitsi asukkaiden hyvinvointia, se heikentää myös kaupungin elinvoimaa ja vaikeuttaa työvoiman saatavuutta. Kaupunkia ei voida rakentaa vain hyvätuloisille.

Kaupungin on lisättävä erityisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa ja tarjontaa. ARA-tuotantotavoitteiden tulee jatkossa toteutua.  Kaupungin on jatkossakin hyödynnettävä täysimääräisesti kaikki sillä käytettävissä olevat keinot, jotta se kykenee hankkimaan kohtuuhintaista rakennusmaata asuntotuotantoon. Ensisijaisesti tulee kaavoittaa omalle maalle.

Asuinalueiden eriarvoistuminen on kaupunkikehittämien merkittävä nykyhaaste. Alueiden eriytymisen estämiseksi ja tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kaupungin rakentamiseksi on tärkeää, että kaikilla alueilla on monipuolisesti erilaisia asuntotyyppejä ja asumismuotoja. Kaupunkia ja kaikkia sen alueita tulee kehittää tasapuolisesti, asukkaiden hyvinvoinnin ja tarpeiden ehdoilla. Ei vain niin kutsuttujen hyvien veronmaksajien ehdoilla

Vantaan tavoitteena tulee olla asunnottomuuden poistaminen. Asunnottomien hätämajoituksen määrää on lisättävä, ja hätämajoitus on taattava kaikissa oloissa. Vantaan on taattava kaikille oma koti Asunto ensin -periaatteella ja otettava käyttöön välivuokrausmalli.

Vasemmistoliiton mielestä kaupunkikehittämisen lähtökohtana tulee olla asukkaiden tarpeet ja hyvinvointi. Ei rakennusyhtiöiden ja kiinteistösijoittajien voitontavoittelulle. Laadukas kaupunkisuunnittelu ja tasokkaan rakentamisen vaatiminen lisäävät kaupungin veto- ja pitovoimaa. Liian pienet asuntokoot ovat ongelma, johon tulee puuttua. Kohtuullisten asuntokokojen toteutuminen tulee varmistaa rakentamisen sääntelyä rohkeasti uudistamalla. Esimerkiksi asuntojen neliömääriä sääntelemällä. 55 neliön kolmion tulee olla poikkeus. Ei standardi.

Aidosti lähellä oleva saavutettava lähiluonto on Vantaan keskeinen viihtyvyys- ja vetovoimatekijä, jota meidän tulee vaalia ja suojella. Viheralueita ja lähiluontoa ei saa tuhota liian tiheällä rakentamisella. Vaikka kestävän kaupunkirakenteen luominen edellyttää yhdyskuntarakenteen tiivistämistä, tulee tiivistämisen olla kohtuullista.

Kestävää kaupunkirakennetta ei voi kehittää yksityisautoilun ehdoilla. Eri liikkumisen muotoja tulee kehittää tasapuolisesti. Pyöräily ja kävely vähentävät liikenteen aiheuttamaa ympäristökuormaa sekä edistävät terveyttä ja hyvinvointia.

Palveluita ei saa keskittää vain muutamaan keskukseen. Jokaisella alueella tulee olla toimivat julkiset liikenneyhteydet ja riittävät julkiset ja yksityiset palvelut. Kaikessa kaupunkikehittämisessä ja rakentamisessa on huomioitava esteettömyys ja saavutettavuus.

Kaupunkirakennetta ja liikenteen infrastruktuuria on kehitettävä ympäristön kannalta kestävillä tavoilla. Kaiken uudis- ja korjausrakentamisen on oltava mahdollisimman energiatehokasta.

Vantaan Vasemmiston tavoitteena on Vantaa, jossa toteutuu hallinnon läpinäkyvyys ja asukkaiden aito osallistuminen päätöksentekoon. Asukkailla on taustastaan, iästään, elämäntilanteestaan tai taloudellisesta asemastaan riippumatta oltava mahdollisuudet osallistua kaupungin kehittämiseen. Kaupunkikehittämisessä ja kaavoituksessa tulee erityisesti lisätä keinoja asukkaiden osallisuuden lisäämiseen alueilla, joilla osallistuminen on aiemmin ollut vähäisempää.”

Hyvinvointialueuudistukseen liittyen Vantaan kaupunginhallituksessa käsiteltiin maanantaina 31.1.2022 Vantaan kaupungin lausuntoa Eteva kuntayhtymän antamaan selvitykseen Etevalta hyvinvointialueille siirtyvästä omaisuudesta. Eteva kuntayhtymä on Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiiri, joka tuottaa palveluita mm. kehitysvammaisille, aikuisiällä vammautuneille sekä mielenterveyskuntoutujille. Hyvinvointialueuudistuksen myötä vastuu näistä palveluista on siirtymässä hyvinvointialueilla ja Eteva kuntayhtymä tullaan tästä syystä purkamaan.

Eteva omistaa kokonaisuudessaan Uudenmaan vammaispalvelut oy:n joka omistaa, hallinnoi, ylläpitää ja hankkii Etevan omistamia kiinteistöjä. Asunnot ovat pääosin kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien ryhmäkoteja, joihin Eteva on tuottanut asukkaiden tarvitsemat palvelut. Kaupunginhallitukselle tuodussa Vantaan kaupungin lausunnossa esitettiin, että ennen Eteva-yhtymän purkamista yhtiön kiinteistöomaisuus tulisi myydä. Mitä luultavimmin tämä tarkoittaa sitä, että asunnot päätyisivät yksityisten kiinteistösijoittajien omistukseen. 

Vasemmistoliiton edustajana kaupunginhallituksessa esitin Vantaan kaupungin lausunnon muuttamista siten, että Vantaa ei esitä Etevan omistaman Uudenmaan vammaispalvelut oy:n osakkeiden tai kiinteistöjen myyntiä. Asiasta jouduttiin äänestämään ja valitettavasti hävisimme äänestyksessä vain Vasemmistoliiton ja demareiden vastustaessa kiinteistöjen myyntiä. 

Kiinteistösijoittajat lähtökohtaisesti pyrkivät saamaan tuottoa kiinteistöihin sijoittamalleen pääomalle. Tämä johtaa väistämättä asumisen kustannusten nousuun. Asuntojen myynti voi olla Vantaan kaupungin organisaation kannalta kannattava ratkaisu, mutta yhteiskunnallisessa kokonaistarkastelussa myyminen ei ole kannattava eikä järkevä ratkaisu. Pitkällä tähtäimellä kiinteistöjen myyminen voi myös vaarantaa asukkaiden asumisen jatkuvuuden palveluiden kilpailuttamistilanteessa.

Tästä johtuen Vasemmistoliitto jätti kaupunginhallituksen päätökseen seuraavan pöytäkirjalausuman:

“Vasemmistoliiton mielestä Etevan omistamien Uudenmaan Vammaispalvelut oy:n osakkeiden myynti ei ole Vantaan kaupungin asukkaiden eikä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen asukkaiden kokonaisedun mukainen ratkaisu. Asuntojen myynti yksityisille sijoittajille johtaa pitkällä tähtäimellä väistämättä kustannusten nousuun ja palveluiden heikentymiseen. Asuntojen myynti voi vaarantaa myös asukkaiden asumisen jatkuvuuden ja aiheuttaa turhaa kärsimystä yhtiön omistamien kiinteistöjen erityisen haavoittuvassa asemassa oleville asukkaille.”

Vantaan kaupunki on vain yksi Eteva kuntayhtymän omistajista 12% osuudella. Etevan toiseksi suurimpana omistajana sillä on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa Etevan päätöksenteossa. Toivotaan, että muissa yhtymän omistajakunnista löytyisi järkeä vastustaa tätä suunnitelmaa.

Muutama vuosi sitten kirjoitin erittäin kriittisesti Vantaan kaupungin suunnitelmista lähteä mukaan SIB-vaikuttavuusinvestointiin. Malli toimii siten, että yksityisiltä sijoittajilta kerätyillä sijoituksilla perustettu rahasto investoi esim. lastensuojelun ehkäiseviin toimenpiteisiin. Mikäli toimenpiteillä saavutetaan asetetut tavoitteet kaupunki palauttaa sijoittajille rahaston sijoittaman pääoman sekä pääomalle sovitun tuoton.

Vantaan Vasemmistoliiton ankarasta vastustuksesta ja hyvin perustellusta kritiikistä huolimatta Vantaa kuitenkin päätti lähteä mukaan FIM-sijoitusrahaston kanssa SIB-hankkeeseen, jossa kohteena olivat neuropsykiatrisesti oireilevat lapset.

No miten sitten kävikään. Tänään sosiaali- ja terveyslautakunnassa kuultiin arvio hankkeen etenemisestä. Valitettavasti näyttää siltä, että hanke on mennyt pieleen jokseenkin kuten tuolloin arvion. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Antero Eerola kertoo Kansan uutisten blogissaan “Härski sote-bisnes autistilapsilla ajoi karille” seuraavasti:

“Sopimuksella ei saavuteta toivottavia kustannusten säästöjä” ja että ”palvelu ei ole tavoittanut riittävästi tarkoitettua ydinkohderyhmää ja se on irrallinen kaupungin olemassa olevasta neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja perheiden palveluohjauksesta ja -ketjusta. Lisäksi ohjelman hallinnointi edellyttää Vantaan kaupungin henkilöstön ennakoitua suurempaa työpanosta”.

Eerolan mukaan,

“Kaupunki joutuu maksamaan sopimuksesta kaikkiaan runsaat 2,5 miljoonaa euroa. Sillä saisi ison määrän lapsiperheiden auttajia kunnan omille palkkalistoille.

Lähdetiin hakemaan säästöjä, mutta tulikin lisäkustannuksia. Silloin voisi kuvitella, että kaupunki lopettaa sopimuksen. Mutta se ei onnistukaan.

Sopimusta ei voi sanoa irti, koska siihen ei ole merkitty irtisanomispykälää. Se kuulostaa jo skandaalilta.

Kukaan ei osaa sanoa, miksi näin on, koska yksikään sopimuksen neuvottelijoista ja tekijöistä ei ole enää kaupungilla töissä.”

Tavallaan on tietty kiva päästä sanomaan, että “mitäs minä sanoin”. Tässä tapauksessa olisin ollut mielelläni väärässä. Toivottavasti viimeistään nyt löytyy ymmärrystä unohtaa tällaiset kokeilut pysyvästi.

Vantaalla tulevien vaalien erääksi keskeiseksi puheenaiheeksi on noussut Vantaan ratikka-hanke. Valitettavasti ratikka-keskustelu on vaalien alla taantunut täysin älyvapaaksi inttämiseksi sosiaalisessa mediassa ja lehtien mielipidepalstoilla. Ollaan päädytty tilanteeseen, jossa tolkullinen keskustelu aiheesta on muuttunut täysin mahdottomaksi. 

Ilma on nyt sakeana vaalipropagandaa ja jopa tietoista harhaanjohtamista. Ratikkaa suorastaan fundamentalistisen kiihkon vallassa vastustava “ratikka jäihin -porukka” lupailee toreilla ja turuilla, että jos ratikkaa ei toteuteta voimme panostaa siitä säästyneet miljoonat peruspalveluihin kuten vahustenhoitoon ja koulutukseen. 

Tarjous on kieltämättä houkutteleva. Tottakai vanhustenhoito ja koulut pitää laittaa kuntoon. Mitä pikimmiten. Valitettavasti asia ei ole niin yksioikoinen ja helppo kuin annetaan ymmärtää. Ratikka on investointi, jonka on kaupungin tekemissä selvityksissä arvioitu tuottavan oman rahoituksensa ja enemmänkin. Mikäli investointia ei tehdä, ei tietenkään ole myöskään investoinnin tuottoja. Pidemmällä tähtäimellä rakentamatta jättäminen voi tulla erittäin kalliiksi menetettyinä tuottoina ja kaupungin elinvoiman heikkenemisenä, jolloin rahaa peruspalveluihin jääkin entistä vähemmän.

Ratikka on liikenneväline, mutta se on myös kaupunkikehittämisen työkalu. Eräs ratikkahankkeen lähtökohdista onkin ollut, että hanke rahoittaa itsensä maankäytön tuottoina ja parantamalla kaupungin elinvoimaa. Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljasen mukaan ratikkahankkeen suunnitellulla reitillä on jo selvästi nähtävissä lisääntynyttä kysyntää rakentamiseen. Rakentajien kiinnostus alueeseen on hyvä merkki, josta varmasti saadaan lähivuosina lisää päätöksenteossa tarvittavaa tietoa. Kaupunkikehityksellisten tavoitteiden toteutumista tuleekin seurata erittäin tarkasti. 

Moni kysymys on vielä avoinna ja vaati tarkennnusta. Tällä hetkellä käynnissä on hankkeen suunnittelu. Sen myötä saadaan entistä parempaa kuvaa raitiotie-hankkeesta ja myös sen kustannukset  tarkentuvat. Täytyy myös muistaa, että tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa tulevien vuosien talouden tilanne on poikkeuksellisen paksun sumun peitossa. Se miten nopeasti Suomen ja muun maailman talous tulee nousemaan koronakuopasta vaikuttaa varmasti myös Vantaan ratikan etenemiseen. 

Päätöksentekoa näinkin tärkeästä asiasta ja mittavasta investoinnista ei voi tehdä vaalikuumeen huumassa. Toivon syvästi, että ratikkakeskustelu on laadultaan tämän hetkistä keskustelua tasokkaampaa, kun varsinainen päätös siitä rakennetaanko ratikka, oikeasti tehdään valtuustossa muutaman vuoden kuluttua. Toivottavaa on myös, että lähtökohtana tuolloin ei enää ole halpahintainen äänten kalastelu, vaan laadukas tieto ja realistiset arviot ratikka-hankkeen vaikutuksista ja kustannuksista.

Kirjoitukseni Vantaan sanomissa 16.9.2020

Viime aikoina julkisuudessa on käyty kiivasta keskustelua Vantaan pikaraitiotiehankkeesta. Raitiotien vastustajat ovat esittäneet eräänä argumenttina, että Itä-Vantaalla Hakunilassa ja Länsimäessä ei asu riittävästi ”hyviä veronmaksajia”, jotta alueelle kannattaisi tehdä investointeja tai tarjota kunnallisia palveluita.

Tällainen puhe on mielestäni huolestuttavaa ja loukkaa hyvin suurta osaa Vantaan asukkaista.

Veronmaksukyky riippuu hyvin paljon elämänvaiheesta ja -tilanteesta.

Lapset ja nuoret ja suurin osa opiskelijoista eivät ymmärrettävistä syistä johtuen ole kovinkaan hyviä veronmaksajia. Myös lapsiperheet ja vanhukset käyttävät paljon julkisia palveluita ja maksavat usein enemmän kuin tuottavat.

Työttömäksi joutuneen veronmaksukyky on myös heikko. Osa on tuomittu ikuisesti huonoiksi veronmaksajiksi vamman tai sairauden vuoksi. Entä onko selkä hiessä vaikkapa hoiva-alalla raatava matalapalkkainen työntekijä hyvä vai huono veronmaksaja?

Vantaalla riskinä on myös, että puheeseen hyvistä veronmaksajista kytkeytyy näkemyksiä ja kaikuja, joita voidaan pahimmillaan pitää jopa syrjivinä. Maahanmuuttajavastaisten poliitikkojen puheissa huonoina veronmaksajina esiintyvät erityisesti maahanmuuttajat.

Käsitteen määrittely on tärkeää, koska se kertoo, keitä varten kaupunkia kehitetään ja ketkä halutaan sysätä syrjään.

Eväämällä joiltakin alueilta julkiset investoinnit ja palvelut sen asukasrakenteen perusteella aiheutettaisiin vain kurjistumista ja ghettoutumista. Kaupungin tulee tarjota tasapuolisesti kaikille asukkailleen laadukas asuinympäristö, palvelut ja osallistumisen mahdollisuudet riippumatta näiden elämänvaiheesta, elämäntilanteesta tai etnisestä taustasta. Ei vain hyvin pienelle joukolle ”hyviä veronmaksajia”.

Päätös raitiotiehankkeen yksityiskohtaisesta suunnittelurahoituksesta tehtiin perustuen perusteelliseen ja huolelliseen analyysiin hankkeen vaikutuksista. Valtuuston päättäessä Vantaan raitiotien suunnittelun rahoituksesta kokouksessaan 16. joulukuuta 2019 se myös edellytti yksimielisesti kaikkien poliittisten ryhmien, mukaan lukien Vasemmistoliiton, tuella, että ”ratikan suunnittelu ja toteutus eivät saa talousarviovaikutusten kautta heikentää kaupungin palveluita.” Tästä linjauksesta on pidettävä kiinni.

Myös jatkossa raitiotiehankkeen etenemisestä tehtävien päätösten tulee perustua päivänvalon kestävään analyysiin. Tarkastelussa tulee huomioida, niin taloudellinen näkökulma kuin myös eettiset näkökulmat, kuten hankkeen vaikutukset palveluihin ja kuntalaisten tasa-arvoisiin elämisen edellytyksiin.

Päätöksenteko ei voi raitiotiehankkeessa, eikä muissakaan kaupungin palveluissa, perustua lähtökohtaan jossa kokonaisten asuinalueiden väestö leimataan huonoiksi veronmaksajiksi.

Kirjoitukseni Vantaan sanomissa 21.3.2020

Tapahtumien järjestäminen on hyvästä syystä kielletty valtioneuvoston päätökselle ja käytännössä kaikki liikuntapaikat on suljettu.

Moni kulttuuritoimija ja urheiluyhdistys onkin joutunut lopettamaan väliaikaisesti lähes kaiken toimintansa. Monille se tarkoittaa merkittävää lovea talouteen.

Vantaalla järjestöt tuottavat merkittävän osan kaupunkilaisten tarvitsemista kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Onkin erittäin tärkeää, että kaupunki turvaa näiden toimintaedellytykset koronaepidemian väistyttyä.

Kaupungin on selvitettävä koronaepidemian vaikutukset ja varauduttava myöntämään ylimääräistä koronatukea Vantaan kaupungissa kulttuuria ja liikuntapalvelua tuottaville yhdistyksille ja urheiluseuroille.

Monille vantaalaisille kulttuurin ja liikunnan harrastaminen on jo nyt liian kallista. Mikäli koronaepidemian yhdistyksille ja seuroille aiheuttamia vahinkoja ei tueta kaupungin toimesta on vaarana, että kulttuurin ja liikunnan harrastaminen on jatkossa yhä harvemman vantaalaisen ulottuvissa.

Vantaalla toimivat kulttuuriyhdistykset ja urheiluseurat myös työllistävät suuren määrän kulttuurin ja liikunnan ammattilaisia.Kaupungin tulee tehdä kaikkensa sen turvaamiseksi, että toiminta voi koronaepidemian jälkeen jatkua normaalisti. Koronan vuoksi mahdollisesti tehtävät lomautukset ja toiminnan karsiminen eivät saa jäädä pysyväksi asiantilaksi.

Ville Karinen Vantaan Vasemmistoliiton pj.

Oksettaa. Oulussa jonkin aikaa sitten paljastuneet ja Helsingissä tänään paljastuneet alaikäisiin kohdistuneet seksuaalirikokset saavat kenet tahansa terveen ihmisen voimaan pahoin. On vaikea löytää sanoja, joilla kuvailla sitä suunnatonta vastenmielisyyttä, mitä nämä teot minussa herättävät. On selvä, että on tehtävä kaikki mahdollinen, että tällainen ei pääse toistumaan. 

Koska tekijät olivat ulkomaalaistaustaisia teot ovat saaneet monet purkamaan vihaansa tavoilla, joita voi pitää rasistisina. On ymmärrettävää, että tällaiset äärimmäiset teot saavat ihmiset purkamaan vihaansa miettimättä ilmaisujen sovinnaisuutta. Kaiken keskellä meidän tulee kuitenkin muistaa, että Suomi on oikeusvaltio, jossa vallitsee oikeusjärjestys.  Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja oikeuslaitos tuomitsee voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Tuomioita ei anneta ihonvärin tai syntyperän mukaan vaan tekojen.

Tällä hetkellä esillä olevat ratkaisuehdotukset keskittyvät rikoksen jo tapahduttua tehtäviin toimenpiteisiin kuten rangaistusasteikon kiristämiseen. Olen samaa mieltä nyt esillä olevien esitysten kanssa, että seksuaalirikosten ja erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden tekojen asteikkoa pitää kiristää tuntuvasti ja alaikäisiin kohdistuneet teot pitäisi tuomita aina törkeinä raiskauksina. Poliisille pitää myös turvata riittävät resurssit seksuaalirikosten tutkintaan.

Rangaistusten koventamisen lisäksi meidän on panostettava myös ennaltaehkäiseviin toimiin. Miten luodaan kaikille lapsille ja nuorille turvallinen ympäristö elää. Poliisin resurssien lisäksi tarvitaan panostuksia ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotta nuorten hätä voidaan nopeasti  huomata ja siihen voidaan tehokkaasti puuttua. Internetillä ja sosiaalisella medialla on nykyään usein keskeinen rooli tällaisissa tapauksissa. Siksi on varmistettava, että niin lapsilla kuin vanhemmilla on kunnollinen ymmärrys siitä millaisia vaaroja lasten ja nuorten itsenäiseen  netin ja sosiaalisen median käyttöön liittyy. 

On myös tutkittava sitä, että millaiset tekijät aiheuttavat irrallisuutta suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen arvoista sekä mietittävä keinoja, millä saamme Suomeen tulevat maahanmuuttajat paremmin omaksumaan suomalaisen yhteiskunnan arvomaailman.  Tällä hetkellä ilmassa on vahvaa moraalisen paniikin tuntua. Vaikka asia herättää suuria vihan ja vastenmielisyyden tunteita on syytä selvittää perusteellisesti tapahtumien taustat, jotta tiedämme millaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä.

Vantaan kaupunki on lähdössä mukaan uudenlaiseen tapaan rahoittaa julkisiapalveluita. Kyseessä on tulosperusteinen rahoitusopimus eli SIB-vaikuttavuusinvestointi(SIB=social impact bond). Malli toimii siten, että yksityisiltä sijoittajilta kerätyillä sijoituksilla perustettu rahasto investoi esim. lastensuojelun ehkäiseviin toimenpiteisiin. Mikäli toimenpiteillä saavutetaan asetetut tavoitteet kaupunki palauttaa sijoittajille rahaston sijoittaman pääoman sekä pääomalle sovitun tuoton, joka Vantaan tapauksessa voi olla jopa 10%.

Malli on peräisin Yhdysvalloista mistä sitä on viime vuosina pyritty Sitran toimesta jokseenkin kritiikittömästi tuomaan myös Suomeen. On hyvä ymmärtää, että kyseessä on varsin uusi toimintamalli, jonka “ongelmattomuudesta” ei ole vielä juurikaan todisteita. Kuten esim. Michael J. Roy, Neil McHugh, & Stephen Sinclair Malliin kirjoittavat Stanford Social Innovation Reviewhin kirjoittamassaan kriittisessä puheenvuorossa SIB-malleihin liittyy monia teknisiä ja moraalisia ongelmia, joita hankkeiden kannattajat eivät halua tunnustaa.

Ensinnäkin, syy-seuraus-suhteiden todentaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Mikäli rahaston tuotonmaksulle asetetut tavoitteet toteutuvat, on käytännössä mahdotonta osoittaa toteen, että syynä olivat rahaston toteuttamat toimenpiteet. Toisaalta, jos tavoitteet eivät toteudu on vaikea osoittaa, että syynä ei ollut toimintaympäristössä tapahtunut muutos, johon rahasto ei voinut toimenpiteillään vaikuttaa. Luultavaa on, että kunta joutuu maksajaksi tapahtui mitä tahansa.

Toiseksi, SIB-investointeja perustellaan tyyppillisesti julkisen sektorin vanhoillisuudella ja byrokraattisuudella. Tämän näkemyksen mukaan SIB-rahastoja tarvitaan, koska julkinen sektori ei jäykkien rakenteidensa vuoksi kykene ketteriin kokeiluihin ja innovaatioihin. Väite on pohjimmiltaan ideologinen ja teoreettisesti kyseenalainen. SIB-rahastojen tarkoituksena on voiton tuottaminen sijoittajilleen. Tästä johtuen ketterien kokeiluiden ja innovoinnin sijaan ne luultavimmin pyrkivät välttämään riskinottoa ja suosivat hyväksi havaittuja varmoja toimintatapoja. Halutessaan Vantaa voi ottaa nämä toimintamallit käyttöön toiminnassaan ilman ulkopuolisia sijoittajia.

Kolmanneksi, malli on myös kuntien kannalta erittäin kallis tapa hankkia rahoitusta. Nykytilanteessa Vantaa saa rahoitusmarkkinoilta lainaa lähes nollakorolla. SIB-rahastojen 10% tuotto-odotuksella hankittu rahoitus on näin ollen monin kerroin kalliimpaa rahaa. Vantaan talous on hyvällä tolalla ja kaupungilla ei ole mitään tarvetta kalliin riski-rahoituksen hankkimiseen. Vantaa ei ole start up-yritys, jonka on pakko hankkia rahoitusta millä tahansa ehdoilla. Näin ollen on järkevämpää, että kaupunki rahoittaa tarvitsemansa investoinnit tavanomaisella lainarahoituksella tai suoralla tulorahoituksella.

Monimutkaisesta rahastojärjestelystä johtuen hanke aiheuttaa rahaston hallintaan liittyviä huomattavia transaktiokustannuksia, jotka ovat viime kädessä pois varsinaisten palveluiden tuotannosta. Rahastojen pyörittäminen edellyttää myös vahvaa erityisosaamista, mistä johtuen SIB-mallien käyttäminen syrjäyttää pienemmät toimijat, joilla ei ole rahastojen hallintaan liittyvää osaamista ja resursseja. Rahastojärjestelystä johtuen myös julkisen sektorin läpinäkyvyys ja kuntalaisten mahdollisuudet ohjata palvelutuotantoa poliittisesti heikkenevät.

Neljänneksi, SIB-rahoitusmallit muuttavat palvelutarjoajan ja palveluiden käyttäjien välistä suhdetta. Rahastoon pääomaa sijoittaneiden näkökulmasta palveluiden käyttäjät ovat hyödykkeitä, joiden ensisijaisena tehtävänä on tuottaa pääomalle korkoa. Tällainen ajattelu voi johtaa yksilöiden kannalta epätoivottaviin ratkaisuihin, kuten kerman kuorintaan jossa vaikeammin hoidettavat käyttäjät syrjäytetään ja palveluita kohdistetaan niille asiakkaille, joista arvioidaan saatavan paras tuotto investoinnille.

Sitran julkaisemassa rahastoesitteessä SIB-rahastojen tarvetta perustellaan sillä, että “ehkäisevään toimintaan ei riitä varoja, vaikka se tulisi usein edullisemmaksi”. Se, että ehkäisevään toimintaan ei riitä varoja on pohjimmiltaan poliittinen valinta, jonka Vantaa voi halutessaan muuttaa ilman monimutkaisia rahastojärjestelyjä. Tästä näkökulmasta SIB-rahastot ovat tarpeeton ja monimutkainen ratkaisu ongelmaan, jota ei ole jos niin haluamme. Kannattaa huomata myös se, että tosiasiassa SIB-rahastot ei myöskään tuo kaupungin kassaan uutta rahaa, koska loppupeleissä kaupunki maksaa sekä rahaston pääoman että pääoman tuoton.

Vantaan vesiliikunnan olosuhdeselvitys valmistui vastikää. Selvityksestä käy selkeästi ilmi se, että Vantaalla olisi suuri tarve uimahallien lisärakentamiselle ja nykyisten uimahallien palveluiden kehittämiselle. Korso-Koivukylän uimahallihanke on tämän hetken ykköshanke ja se tulisi ehdottomasti toteuttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muiden alueiden kehittämishankkeet pitäisi torpata ja unohtaa. Selkeitä kehittämistarpeita on Tikkurilan alueella, jonka asukkaat ovat kuntalaisaloitteessa antaneet maauimalalle vahvan kannatuksen. Selvää on, että myös Länsi-Vantaalle tarvitaan lisää allaspinta-alaa esim. kasvavalle Kivistön alueelle. Mielestäni nämä kaikki hankkeet tulisi jaksottaa ja viedä Vantaan investointiohjelmaan seuraavassa budjetissa.

Tikkurilan alueen asukkaana olen seurannut ja osallistunut aktiivisesti keskusteluun maauimalan rakentamisesta Tikkurilan nykyisen uimahallin yhteyteen.  Valitettavasti vaikuttaa siltä, että kunnollista avointa keskustelua asiasta ei haluta käydä vaan virkamieskoneiston kautta tuupataan milloin mitäkin syitä miksi asiaa ei muka voida edistää. Viimeksi liikuntajohtaja Kallislahti kertoi Vantaan sanomissa, että maauimalaa ei kannata rakentaa vanhan uimahallin yhteyteen. Ihmeellistä kyllä esim. Espoon Leppävaaran vastikää valmistunut maauimala ja Tampereen piakkoin avautuva maauimala on onnistuneesti rakennettu vanhan uimahallin yhteyteen.

Maauimalan paikkaa mietittäessä keskeisimmän kriteetin tulisi olla palvelun tarve alueella. Ei kouluja, kirjastoja tai muitakaan palveluita rakenneta sinne mihin ne on helppoa tai halpaa rakentaa vaan sinne missä niitä tarvitaan. Yllättäen juuri valmistuneesta vesiliikunnan olosuhdeselvityksestä puuttui kokonaan tällainen pohdinta. Selvityksessä ei ollut mukana edes karttaa, jossa näytettäisiin missä nykyiset kesäuintipaikat Vantaan alueella sijaitsevat. Liekkö syynä se, että kun katsoo missä Vantaan asustuskeskittymät ja nykyiset uimapaikat sijaitsevat on ilmeistä, että kesäuintipaikka olisi tarpeen erityisesti Tikkurilan alueella. (Katso kartta Vantaan uimarannoista: https://kartta.vantaa.fi/link/4zuLjw)

Itselleni mieluisin vaihtoehto Tikkurilan uimahallin kehittämiseksi olisi maauimala, mutta olen avoin myös muille vaihtoehdoille  kehittää Tikkurilan uimahallia. Kyseisestä vesiliikunta selvityksestä ilmenee, että kehitettävää olisi erityisesti perheiden palveluissa. Tikkurilan uimahalli on pahasti ajastaan jäljessä. Sieltä puuttuvat nykyaikaisiin uimahalleihin kuuluvat peruspalvelut kuten pienten lasten kahluuallas,terapia-allas, kylmävesiallas saati sitten höyrysaunat. Voisihan siellä olla vaikka liukumäki, kuten Järvenpään uimahallissa ja Vuosaaressa. Eräs kehittämisvaihtoehto olisikin uimahallin merkittävä perusparannus, jossa palvelutaso nostettaisiin nykystandardien tasolle. Vantaan tulisi nyt ottaa myös asukkaat mukaan uimahallikeskusteluun ja selvittää laaja-alaisesti Tikkurilan alueen asukkaiden toiveet uimahallin kehittämiseksi.

Vantaalla on vastikää otettu käyttöön uusi osallistuva Vantaa -toimintamallin. Sen mukaan kaupunkilaisten osallistamisen tulee sisältyä ja läpäistä kaikkea kaupungin päätöksentekoa ja toimintaa. Toistaiseksi keskustelu vesiliikuntamahdollisuuksien kehittämisestä ei täytä näitä vaatimuksia. Päätöksiä tehdään kabineteissa ja asukkaiden ääntä ei kuunnella. Itse toivoisin nyt avointa kuntalaiskeskustelua siitä, miten vesiliikunnan mahdollisuuksia tulisi tulevaisuudessa kehittää niin Tikkurilassa kuin muuallakin. Nurkkakuntainen siltarumpupolitikointi pitää unohtaa ja kehittää Vantaata tasapuolisesti kaikkin asukkaiden liikuntamahdollisuuksia edistäen ja eri alueiden palvelutarpeet huomioiden.