kunnallispolitiikka arkistot - Sivu 4 4:stä

“Eka kerta” Tikkurilan aluetoimikunnassa (TITMK:6.3.2013)

Posted on 9 maaliskuun, 20139 maaliskuun, 2013 by admin

Aluetoimikunnat kartalla Lähde: www.vantaa.fi

Vantaan aluetoimikunnat - mukaan lukien Tikkurilan aluetoimikunta, johon itse kuulun – kokoontuivat ensimmäisen kerran 6.3.2013. Kokousten pöytäkirjat löytyvät Vantaan kaupungin asiakirjahausta. Aluetoimikuntien tehtävänä on tuoda alueellista näkemystä ja asiantuntemusta kaupungin päätöksentekoon. Tarkempi määrittely aluetoimikuntien tehtävistä löytyy aluetoimikuntien johtosäännöstä. Lisäksi aluetoimikunnille on annettu ratkaisuvaltaa aluerahan käytössä, joka tällä hetkellä on 1.05 euroa alueen asukasta kohden. Tänä vuonna Tikkurilan aluetoimikunnan määräraha on 42 808 euroa. Aluerahan käyttöperiaatteet ja hakulomakkeet löytyvät aluetoimikuntien sivuilta.

Tällä kertaa päätettävänä oli mm. African care ry:n aluerahakemus kansainvälisen naistenpäivänjuhlan järjestämiseen (1950 €) sekä Vantaan järjestörinki ry:n aluerahahakemus rasismin vastaisen tapahtumapäivän järjestämiseen (1775 €). Molemmat hakemukset hyväksyttiin. Otettiin kantaa kaavamuutokseen, jossa Kielotien ja Neilikkatien kulmaan rakennetaan kerrostaloja. Aluetoimikunnan jäsen Hilkka Pokin esittämänä lausuttiin, että kaavamuutos on hyvä ja kannatettava, koska se tiivistää keskustan yhdyskuntarakennetta ja parantaa alueen palveluita. Lisäksi saatiin raportti 2012 Tikkurilan kulttuuriviikosta sekä keskusteltiin vuoden 2013 kulttuuriviikon järjestämisestä.

Seuraavan aluetoimikunnan kokouksen yhteydessä järjestetään alueneuvonpito, johon kutsutaan alueen muut luottamushenkilöt ja asukkaat sekä alueella toimivien järjestöjen, yritysten, seurakuntien ja poliisin edustajat. Alueneuvonpito käynnistää samalla alueen kehittämissuunitelman tekemisen. Aluetoimikunnan tulee tehdä aluettaan koskeva kehittämissuunnitelma kaupungin taloussuunnitelmakaudeksi. Kehittämissuunnitelmalla kohdennetaan aluetoimikunnan toimintaa ja luodaan alueellisia kärkihankkeita. Kehittämissuunnitelmatyötä varten valittiin aluetoimikunnan jäsenistä valmisteluryhmä, johon itseni lisäksi valittiin Petra Pusa, Tuomas Rinne, Pertti Hallikainen, Jari Meri ja Heikki Sipiläinen.

Kunnanvaltuustoa lukuunottamatta kunnan toimielinten kokoukset ovat suljettuja. Tästä syystä en voi tässä tarkemmin raportoida kokouksessa käydyistä keskusteluista enempää kuin pöytäkirjoissa ilmenee. Syynä ei ole “kähmintä” tai se, että kokouksessa olisi käsitelty salassa pidettäviä asioita. Suljetussa kokouksessa käytyjen keskustelujen paljastaminen on hyvän hallintokäytännön ja luottamushenkilöiltä kuntalaissa edellytetyn “arvokkaan käytöksen” vastaista. Todettakoon kuitenkin, että kokouksessa oli hyvä ja keskusteleva ilmapiiri.

Aluetoimikunnilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus avata kokoukset julkisiksi ja päättää, että kuntalaisilla on kokouksissa läsnäolo-oikeus ja tapauskohtaisesti myös puheoikeus. Esimerkiksi, Kivistön aluetoimikunta päätti omassa samaan aikaan pidetyssä kokouksessaan avata kokouksensa kokonaisuudessaan kuntalaisille. Mielestäni Tikkurilan aluetoimikunnan ja muidenkin Vantaan aluetoimikuntien kannattaisi seurata Kivistön aluetoimikunnan esimerkkiä ja avata kokoukset kaikille alueensa asukkaille.

Aluetoimikuntien olemassaolo on ajoittain kyseenalaistettu, koska niillä on pienehköä aluerahaansa lukuunottamatta melko vähän itsenäistä ratkaisuvaltaa. Aluetoimikuntien varsinainen tehtävä ei mielestäni ole kuitenkaan aluerahan jakaminen vaan asukkaiden osallistuttaminen ja toimiminen vuorovaikutuskanavana aluetta koskevissa asioissa. Aluetoimikuntien tyyppisten lähidemokratiaa edistävien toimielinten merkitys riippuukin pitkälti niiden kyvystä aktivoida asukkaita osallistumaan alueensa asioihin liittyvään päätöksentekoon ja alueen kehittämiseen. Tästä näkökulmasta kokousten avaaminen kuntalaisille olisi erittäin perusteltua.

Puolueiden kannatus metropolialueen suurten kuntien mallissa

Posted on 12 helmikuun, 20139 maaliskuun, 2013 by admin

Metropolialueen kuntauudistuksen esiselvitys valmistui jonkin aikaa sitten. Selvityksessä ehdotetaan kolmea erilaista vaihtoehtoa metropolialueen hallinnon järjestelemiseksi. Pidin pienet taulukkolaskenta sulkeiset ja laskin iltapuhteeksi miten puolueiden valtasuhteet muuttuisivat selvityksessä ehdotetussa suurten kuntien -mallissa.Tässä suurkuntamallissa Suur-Helsinki muodostettaisiin yhdistämällä Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi.

Käytin laskelmassa 2012 kunnallisvaalien tuloksia, joista laskin puolueiden saamien äänimäärien perusteella niiden kannatuksen nyt ehdolla olevassa Suur-Helsingissä. Uudessa Suur-Helsingissä puolueiden äänet jakautuisivat laskelmani mukaan seuraavasti:

KOK 28,8 %
VIHR 19.0 %
SDP 17.3 %
PS 11 %
RKP 7.8 %
VAS 7.6 %
KESK 3,9 %
KD 2,6 %
Muut 2,1 %

Helsingin suuresta asukasmäärästä johtuen uuden suurkunnan valtasuhteet ovat odotettavasti melko lähellä Helsingin nykyisiä valtasuhteita. Joitakin mielenkiintoisia muutoksia ja kaupunkikohtaisia kipupisteitä on selvästi nähtävissä. (Puolueiden kannatus nykyisissä kunnissa sekä tarjolla olevassa Suur-Helsingissä on kuvattu yllä olevassa kaaviossa)

Kokoomus olisi uuden suurkunnan ylivoimaisesti suurin puolue ja suurkuntamallin suurin voittaja. Vaikka Espoon, Kauniaisten, ja Kirkkonummen kokoomukselle suurkuntamalli tarkoittaisi pientä laskua. Kokoomuksen asema olisi kuitenkin uudessa suurkunnassa niin ylivoimainen (28,8 %), että syytä tyytymättömyyteen ei kokoomuksen riveissä pitäisi olla. Myös vihreiden kokonaisasemat paranisivat mielestäni huomattavasti vaikkakin pientä laskua Helsingin kannatukseen tulisikin.

Suur-Helsinki -malli tarjoaa karvasta kalkkia Kauniaisissa, Sipoossa ja Kirkkonummella vahvoissa asemissa olevalle RKP:lle. Erityisen kylmää kyytiä Suur-Helsinki-malli näyttäisi tarjoavan varsinkin Vantaan demareille ja jossain määrin myös Vantaan perussuomalaisille, joille Vantaan “linnakkeen” menettäminen ottaisi varmasti koville. Liekö siinä myös koko projektin perimmäinen tarkoituskin. Tällä hetkellä Vantaan Demarit näyttävät olevan ainoita, jotka jollain tapaa kykenevät uhkaamaan kokoomuksen ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.

.

Metropolihallinnon suuri harppaus

Posted on 11 tammikuun, 20139 maaliskuun, 2013 by admin

Metropolialueen kuntarakennemuutoksen esiselvitys julkaistiin tänään. Väliraportissa ehdotetaan kolmea vaihtoehtoista mallia metropolihallinnolle:

1) vähäisten kuntarakennemuutosten ja vahvan metropolihallinnon malli
2) merkittävien kuntarakennemuutosten ja metropolikuntayhtymän malla
3) suurten kuntarakennemuutosten mallia

Alustavasti arvioiden huonoimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa mielestäni kolmas vaihtoehto, jossa Helsingin seudulle muodostettaisiin kaksi vahvaa kaupunkia. Toisen muodostaisivat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkkonummi ja toisen Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Mallin pohjalta muodostettavat kunnat olisivat asukasluvultaan hirviömäisen kokoisia ja aluerakenteeltaan järjettömiä.

Kahden ensimmäisen vaihtoehdon osalta minulla ei ole vahvaa mielipidettä. Mallit eroavat lähinnä siinä, että ensimmäisessä alueelle perustettaisiin vaaleilla valittava metropolivaltuusto ja toisessa hallinto perustuisi kuntayhtymään. Kirjoitin kuntavaalien alla tänne blogimerkinnän, jonka aiheena oli metropolihallinto. Esitin siinä, että metropolialueen kuntauudistuksessa tulisi mielestäni keskittyä tapoihin, joilla palveluita tuotetaan ja vähemmän hallinnollisiin rakenteisiin. Todelliset säästöt ovat palveluiden tehokkaassa tuotannossa eivät hallintorakenteissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hankkeella ei ole juurikaan kosketuspintaa todellisuuden kanssa.

Oma mallini olisi orgaaninen progressiivisesti edistyvä malli, jossa ensimmäiseksi yhdistettäisiin palvelutuotantoa ja etsittäisiin toimivat tuotantomallit kuntien välisenä yhteistyönä. Vasta sen jälkeen luotaisiin tarvittavat hallintorakenteet ja mikäli tarpeen siirreltäisiin kuntarajoja. Suomalainen kuntarakenne on pitkän historiallisen kehityksen tulos ja sitä ei pitäisi mielestäni uudistaa hätiköiden.Suurilla harppauksilla on riski muuuttua suuriksi fiaskoiksi.

Mihin romanit katosivat?

Posted on 14 joulukuun, 201214 joulukuun, 2012 by admin

Sclavi_Tiganesti — Valakialainen juliste vuodelta 1852 mainostaa romaniorjien huutokauppaa. Lähde: Wikimedia commons

Vielä alkukesästä 2012 Helsingin poliisi arvioi, että pääkaupungissa on romanikerjäläisiä enemmän kuin koskaan. Myöhemmin syksyllä Helsingin poliisi raportoi tyytyväisenä, että “Suomalaisten käytös karkotti romanikerjäläiset Helsingistä.” Tietoa tai kiinnostusta siihen mihin romanikerjäläiset katosivat ei kuitenkaan vaikuta olevan.

Helsingin poliisin rikoskomisario Kari Niinimäki kertoo MTV 3:lle, että “ei osaa tarkkaan sanoa, minne romanikerjäläiset ovat Helsingistä lähteneet.

– On tietysti se vaara, että he siirtyvät muualle Suomeen, mutta en ole ainakaan kuullut tällaisesta. Toivon mukaan he lähtevät muihin maihin.”

Suomen valitsema strategia vaikuttaa olevan, että romaniongelma ratkeaa sillä, että Suomi alkaa kohtelemaan romaneita yhtä törkeästi kuin näiden lähtömaissa toimitaan. Tämä ei ole ihmisarvoinen eikä EU-ihmisoikeuksia koskevien sopimusten mukainen ratkaisu. Pitkällä tähtäimellä tällaisen maton alle lakaisu -poliitikan päässä häämöttää itä-euroopan romanien pyyhkiminen kokonaan Euroopan kartalta. Esimerkiksi Unkarissa toimiva Jobbik-puolue on jo vaatinut romanien siirtämistä leireihin kaupunkien ulkopuolelle.

Vuonna 2010 silloinen ulkoministerimme Alexander Stubbehdotti että “seuraavissa EU:n budjettineuvotteluissa pitäisi laittaa korvamerkittyä rahaa romaneja varten.” Mielestäni romanien ihmisoikeustilanne olisi syytä nostaa pöydälle myös nyt kesken jääneissä budjettineuvotteluissa.

Romanien tilanteen parantamiseen on tälläkin hetkellä mahdollista saada tukea EU:n sosiaali- ja aluekehitysrahastoista. Näin ei kuitenkaan jostain syystä näytä tapahtuvan. Liekö syynä se, että EU-tuki edellyttää myös omarahoitusosuutta. Eli, vaikka romanien tilanteen parantamiseen olisi saatavilla riittävästi EU-tukea mahdollisuuksia ei käytetä, koska asiaan ei haluta laittaa kiinni penninlatia omaa rahaa tai muuta panostusta.

Erkki Tuomioja kertoo vastikää ilmestyneessä teoksessa Huomio! Romaneja tiellä, että “EU:lla tulisi olla paremmat valmiudet käyttää EU-rahoitusta myös politiikan ohjausvälineenä. Tällä hetkellä ongelmana on se, että EU-rahoitus ei tavoita romaneja. Projektit ovat lyhytkestoisia, EU-tukien käyttöaste on alhainen, eikä projektien tehokkuudesta ja seurannasta ole aina luotettavaa tietoa.”

Koska ne maat joissa romanien ihmisoikeustilanne on surkeimmassa tilassa ovat EU-rahoituksen saamapuolella mahdollisuudet vahvoihin taloudellisiin sanktioihin ovat olemassa. On sinänsä kummallista, että kun uhattuina ovat ylikansalliset sijoituspankit, niin sanktiot ovat voimassa ja kansakunnat polvillaan ennen kuin kahvi komissaarien kupeissa ehtii jäähtyä, mutta kun kyseessä on miljoonien romanien ihmis- ja perusoikeudet mitään ei tapahdu.

Mistä Vantaalla äänestetään?

Posted on 27 lokakuun, 201227 lokakuun, 2012 by admin

Tulevat kuntavaalit ovat Vantaalla poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Kerrankin puolueiden välillä on nähtävissä selkeitä eroja. Näiden vaalien kuumin peruna on epäilemättä talous- ja velkaohjelmaksi kutsuttu peruspalveluiden yksityistämis- ja leikkausohjelma. Ohjelmaan sisältyy merkittäviä leikkauksia kaikista kunnan peruspalveluista, joista mainittakoon esim. 100 koulunkäyntiavustajan irtisanominen sekä lähes 200 000 työtunnin vähentäminen sosiaali- ja terveyspalveluista.

Paitsi että Vantaa tuottaa palvelut jo valmiiksi erittäin tehokkaasti, se on myös voimakkaasti kasvava kunta, mistä johtuen myös palveluiden tarve kasvaa jatkuvasti. Tästä johtuen Vantaan peruspalveluissa ei ole juurikaan löysiä leikattavaksi. Pikällä tähtäimellä peruspalveluiden leikkaamisesta syntyvä hyvinvointivaje tulee myös huomattavasti kalliimmaksi kuin nyt saatavat hetkelliset säästöt. Vantaalla ei ole varaa tällaiseen säästämiseen. Tästä Vantaalla äänestetään.

Vantaan vasemmisto on johdonmukaisesti vastustanut leikkausohjelmaa liian tiukkana ja esittänyt sille selkeän vaihtoehdon. Vaalien alla jokainen ehdokas on kaiken hyvän puolella kaikkea pahaa vastaan ja jopa leikkausohjelmaa sinnikkäästi ajaneissa Vantaan valtapuolueissa on ilahduttavasti oltu valmiita lievennyksiin varsinkin koulusäästöjen osalta. Jotta asiat eivät jäisi puheiden tasolle Vantaan vasemmisto on vaatinut muilta puolueilta selkeitä kannanottoja velkaohjelmaan. Äänestäjillä on oikeus tietää ennen vaaleja millaista politiikkaa puolueet ajavat. Vaalit ovat huomenna ja Vihreitä lukuunottamatta kannanottoja ei ole juuri näkynyt. Tästä Vantaalla kuitenkin äänestetään.

Kannattaako musiikkiopistojen yksityistäminen?

Posted on 8 lokakuun, 20128 lokakuun, 2012 by admin

Osana talouden tasapainottamisohjelmaansa Vantaan kaupunki suunnittelee lukuisten palveluiden yksityistämistä, yhtiöittämistä ja ulkoistamista. Myös taiteen perusopetuksen yksityistäminen on eräs ohjelman osa-alue. Musiikkiopistoon ja kuvataidekouluun kohdistettavien säästötoimenpiteiden kohdalla yksityistämistoimenpiteellä saatavia säästötavoitteita ei ole kuitenkaan mainittu. Jostain syystä ne on kuitenkin haluttu sisällyttää ohjelmaan vaikka näköjään käsitystä mahdollisista säästöistä ei ole.

Tietoa taiteen perusopetuksen kustannuksista on kuitenkin helposti saatavissa opetushallituksen kustannussovelluksesta. Järjestelmästä löytyy kattavasti tiedot valtionosuusjärjestelmän puitteissa tapahtuvasta taiteen perusopetuksesta. Tällä hetkellä uusimmat saatavissa olevat kustannustiedot ovat vuodelta 2010. Tietojen perusteella voidaan vertailla myös omistusmuodon vaikutusta taiteen perusopetuksen kustannuksiin.

Pääkaupunkiseudulla Vantaan musiikkiopisto on erikoisuus sen vuoksi, että se on ainoa kunnan omistama musiikkiopisto. Tämä ei sinällään ole perustelu yksityistämiselle. Valtakunnallisella tasolla kunnallisesti omistetut musiikkiopistot ovat yleisimpiä. Vuonna 2010 suomessa oli 89 musiikkiopistoa. Näistä 36 oli yksityisiä, 50 kunnallisia ja 3 kuntatayhtymän omistamia. Valtakunnallisella tasolla tarkastelleen kunnallinen musiikkiopisto on edullisin omistusmuoto, yksityinen on toiseksi edullisin ja kuntayhtymä kallein. Vuonna 2010 kunnan omistamassa musiikkiopistossa kustannukset opiskelijaa kohden olivat 1895 euroa, yksityisessä 2049 euroa ja kuntayhtymässä 2178 euroa.

Tarkempaa vertailua voidaan tehdä rajaamalla tarkastelua pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudun kustannusvertailussa Vantaan musiikkiopisto on jokseenkin keskitasoa. Vantaalla missä musiikkopisto on toistaiseksi kunnan omistama kustannukset olivat 2072 euroa ja Espoossa 1930 euroa. Vertailua vaikeuttaa se, että Espoossa musiikkiopiston kiinteistökustannukset ovat jostain syystä huomattavasti alemmat kuin Vantaalla, mistä johtuen kokonaiskustannukset ovat hieman Vantaata matalammat. Itse opetus on kuitenkin Espoossa kalliimpaa kuin Vantaalla.

Lisäksi vertailua vaikeuttaa se, että Helsingissä on 13 musiikkiopistoa ja näiden kustannustasossa on melkoista vaihtelua. Edullisin on Keski-Helsingin musiikkiopisto 1734 euroa/opiskelija ja kallein Käpylän musiikkiopisto 2548 euroa/opiskelija. Jos tarkastellaan Helsingissä toimivia musiikkiopistoja yhtenä kokonaisuutena niin keskimääräiset kustannukset 2041 euroa/opiskelija eivät eroa merkittävästi Vantaasta tai Espoosta.

Motiivi Vantaan musiikkiopiston yksityistämiseen jää minulle jokseenkin hämäräksi. Kustannusvertailu yksityisen ja kunnallisen musiikkiopiston välillä ei anna viitteitä, että toimenpiteellä saataisiin aikaiseksi sellaisia säästöjä, joita ei voitaisi yhtä hyvin tehdä pienellä nykyisen toiminnan hienosäätämisellä. Pikemminkin turha hämmentäminen vie kaupungin hallinnon työaikaa ja aiheuttaa näin ollen vain lisäkustannuksia. Jos kyseessä on pelkästään ideologisista syistä tehtävä äkseeraus taloudellisesti kannattavinta olisi jättää se kokonaan tekemättä

Pelastaako metropolihallinto?

Posted on 29 syyskuun, 201229 syyskuun, 2012 by admin

Poimin kirjaston uutuushyllystä iltalukemiseksi Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjassa vastikää julkaiseman pamfletin “Kuntayhtymä pelastaa? “. Pamfletin aihealue on varsin ajankohtainen, nyt kun kuntien talousahdinkoon ollaan etsimässä ratkaisua kuntaliitoksista ja uusista hallintomalleista. Teoksessa joukko kunta-alan luottamushenkilöitä ja virkamiehiä arvio kuntayhtymien tulevaisuutta ja tuulettaa viimeaikaista kenties turhankin kriittistä keskustelua kuntayhtymistä.

Itseäni aihe kiinnostaa, koska se liittyy viimeaikoina velloneeseen keskusteluun pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä ja palvelutuotannon organisoinnista. Erityisesti kiinnostuin Terttu Huttu-Juntusen artikkelista, jossa esiteltiin Kainuun maakuntahallintokokeilua. Muokattua Kainuun mallia onkin ehdotettu metropolihallinnon pohjaksi. Kainuun hallintokokeilusta maakuntahallinnon alaisuuteen siirrettiin sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut, keskiasteen koulutus sekä ympäristöterveydenhuolto ja eläinlääkintähuolto

Valtiovarainministeriön viime vuonna julkaiseman Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän väliraportin mukaan maakuntahallinnon sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat kasvaneet vuosina 2005 – 2010 keskimäärin 4,6 prosenttia vuosittain, kun manner-Suomen vastaava kasvu on ollut 6,0 prosenttia. Myös alueen kuntien taloustilanne on selkeästi parantunut kokeilun aikana.

Hallintomallina Kainuun malli on vain yksi monien mahdollisten hallintomallien joukossa. En usko, että mikään hallintomalli itsessään tekee autuaaksi. Toki järkevällä hallinnolla on mahdollista säästää jonkin verran virkamiehistöä keventämällä. Mielenkiintoista Kainuun mallissa on mielestäni se, että se on yksi harvoista todellisista suomalaisista esimerkeistä siitä, miten yhtenäinen kuntarajat ylittävä monialainen kuntayhtymä mahdollistaa myös palveluiden sisältöjen ja tuotantotapojen todellisen innovatiivisen kehittämisen. Tämän pitäisi mielestäni olla keskeisin tavoite, kun metropolihallintoa ryhdytään kehittämään.

Esimerkkinä, palveluiden sisältöjen ja tuotantotapojen kehittämisestä Kainuun maakuntayhtymän perhepalvelupäällikkö Terttu Huttu-Juntunen, kertoo pamfletissa kokemuksistaan lastensuojelussa. Huttu-Juntunen kertoo, että ennen hallintokokeilua jokainen Kainuun kunta huolehti lasten sijoituksesta yksin ja kahdeksan kunnan sosiaalityöntekijää käytti työaikaansa hakeakseen sijoitettavalle lapselle sopivaa sijoituspaikkaa. Maakuntahallintokokeilun aikana sijaishuolta keskitettiin yhteen toimistoon, jossa erikoistuneet sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja etsivät kullekkin lapselle soveltuvan paikan. Samaan aikaan sijaisperheiden rekrytointi ja valmennus on systematisoitu ja sijaisperheiden määrä on lähtenyt kasvuun. Näin on saatu vähennettyä huomattavasti kalliimpaa laitossijoittamista.

Yllä mainitussa VM:n raportissa on paljon muitakin esimerkkejä hallintokokeilun aikana aikaan saadusta kehityksestä. Kannattaa vilkaista sitä. Kainuun mallissa on/oli toki omat ongelmansa ja sitä ei hallintomallina kannata mielestäni omaksua sellaisenaan. Sen keskeisin opetus on mielestäni se, että palveluiden sisältöjä ja tuotantotapoja kehittämällä voidaan saada aikaan todellisia säästöjä ja parempia palveluita. Liian nurkkakuntainen oman kunnan rajojen tuijottelu taas estää palveluiden todellisen kehittämisen ja palvelutuotannon kustannusten säästämisen.

Kannetaanko vettä kaivoon?

Posted on 20 syyskuun, 2012 by admin

Osana talouden tasapainottamis- ja velkaohjelmaansa Vantaan kaupunki on “irtisanomassa” noin sata koulunkäyntiavustajaa. Toimenpide on mielestäni harkitsematon ja vaarantaa vakavasti Vantaalaisten lasten hyvinvoinnin ja koulunkäynnin. Olen itsekkin työskennellyt aiemmin koulunkäyntiavustajana autististen lasten erityisluokalla. Ilman riittävää avustajamäärää ei voida järjestää turvallista ja oppimista mahdollistavaa koulunkäyntiä. Tämä ei koske vain erityistä huomiota vaativia lapsia erityisluokilla. Huomattava osa erityistä tukea tarvitsevista oppilaista on integroitu yleisopetuksen ryhmiin. Ilman avustajaa yksikin erityistä tukea tarvitseva oppilas vie helposti kaiken huomion opetuksesta ja estää myös kaikkien muiden mahdollisuudet asialliseen koulukäyntiin.

Lakiteknisesti määritellen kaupunki ei irtisano koulunkäyntiavustajia, koska avustajat eivät ole työsuhteessa suoraan kaupungin kanssa. Suuri osa koulunkäyntiavustajista on vuokratyöntekijöitä, joilla on työsopimus pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteisen henkilöstöpalveluyhtiö Seuren kanssa. Useimmiten avustajilla on määräaikainen työsopimus lukukaudeksi tai lyhyemmäksi määräajaksi. Koulunkäyntiavustajien näkökulmasta vaikutus on kuitenkin sama kuin irtisanomisella. Työpaikkoja on vähemmän tarjolla ja työttömyys lisääntyy.

Mikäli kaupunki irtisanoisi tai lomauttaisi vakituista henkilökuntaa, kaupunki menettäisi samalla mahdollisuuden hyödyntää työllistämistuella ja erinäisillä työmarkkinatoimenpiteillä saatavaa kaupungille ilmaista tai puoli-ilmaista työvoimaa. Laissa julkisista työvoimapalveluista rajoitetaan, että työllistymistukea ei voida myöntää kunnalle, joka on “edeltäneiden yhdeksän kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä työssäkäyntialueella samoista tai samanlaisista tehtävistä taikka lyhentänyt heidän työaikaansa”. Sama rajoitus koskee myös muita työmarkkinatoimenpiteitä kuten työkokeilua, työelämävalmennusta ja työharjoittelua.

Kansantalouden kokonaisuutta katsoen homma vaikuttaa melkoiselta hölmäläisten peiton jatkamiselta. Siirrellään rahaa pussista toiseen ja kutsutaan sitä säästämiseksi. Koulunkäyntiavustajat siirretään Seuren palkkalistoilta työvoimapalveluiden “palkkalistoille”. En yllättyisi suuresti, jos nyt kouluihin syntyvää avustajavajetta ryhdytään paikkamaan tukityöllistetyillä, työkokeilijoilla, työelämävalmennettavilla ja harjoittelijoilla. Koulunkäyntiavustajien syrjäyttämisen lisäksi seurauksena on myös vantaalaisten lasten koulunkäynnin edellytysten heikkeneminen sekä opettajien työmäärää ja hallinnollisia kustannuksia lisäävä tolkuton työllistämis- ja harjoittelijarumba.

Henkilökuntavajeen paikkaaminen työllistetyillä ja harjoittelijoilla on jokseenkin yhtä hyödyllistä kuin veden kantaminen kuivuneeseen kaivoon. Kaikki henkilökunnan perehdyttämiseen ja koulutukseen käytetyt panokset katoavat kuin tuhka tuleen kun työntekijä lähtee pois. Sama ongelma koskee myös nykyistä vuokratyövoiman käyttöä. Henkilökunnan vaihtuvuus on suurta minkä vuoksi perehdyttämiseen ja koulutukseen kuluu paljon resursseja. Henkilökunnan vaihtuvuus on myös erittäin haitallista erityistä tukea tarvitseville lapsille.

Järkevämpää ja kokonaistaloudellisesti edullisempaa olisi luopua kokonaan epätavallisista työsuhteista ja palkata avustajat suoraan kaupungin vakituisiksi työntekijöiksi. Motivoitunut ja ammattitaitonsa kehittämiseen sitoutunut henkilökunta on tehokkaampaa, minkä lisäksi hallinnon määrää vähenisi ja opettajien aika jäisi opettamiseen. Koulujen kesälomien aikaan koulunkäyntiavustajia voitaisiin käyttää muilla toimialoilla paikkaamaan kesälomien työvoimavajetta sekä tietysti avustamaan opettajia tulevan lukuvuoden suunnittelussa. Olisi myös syytä arvioida paljonko kahden henkilöstöhallinto-organisaation ylläpitäminen maksaa (Seuren ja kaupungin oman).

Koska Vantaan kaupunki ei ole ikinä kokeillut miten koulunkäyntiavustajien asiallinen kohtelu vaikuttaa tehokkuuteen on tietenkin mahdoton sanoa millaisia taloudellisia vaikutuksia sillä olisi. Ehkä olisi kuitenkin aika lopettaa veden kantaminen ja kokeilla olisiko järkevämpää kaivaa parempi kaivo?

Oy Vantaa Ab

Posted on 9 syyskuun, 201210 syyskuun, 2012 by admin

Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok) kertoo Vantaan sanomissa Vantaan olevan “niin laaja-alainen “miljardiyritys”, ettei sen johtaminen voi olla hajallaan.” Mäkisen kommenttissa paljastuu suunta johon Kokoomus haluaisi kaupunkia johtaa. Kaupungin johtaminen yrityksenä ja yritysmaailman opeilla on haitallista, koska kunnan tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia.

Poliitiikassa on pakko tehdä eettisiä ja moraalisia valintoja. Voidaan esimerkiksi miettiä perustetaanko vaikkapa uusi elinkeinojohtajan virka vai vähennetäänkö esimerkiksi koulunkäyntavustajia tai lakkautetaanko pari kirjastoa. Jos tuijotetaan pelkkiä kassavirtalaskelmia koulunkäyntiavustaja, kirjasto ja elinkeinojohtaja ovat samanarvoisia. Euromäärät toki eroavat, mutta eettisiä valintoja ei tästä näkökulmasta ole mahdollista tehdä.

Mäkinen haluaa myös keskittää kaupungin päätöksentekoa entistä harvemmille vähentämällä lautakuntien määrää ja kokoa. Tämä on ymmärrettävää varsinkin Kookomuksen ajaman Oy Vantaa Ab -hallintomallin näkökulmasta. Kaupunkia halutaan johtaa suuryritysten tapaan suljetuista johtokunnista. Riskinä on, että lautakunnissa alettaisiin tehdään niitä eettisiä ja moraalisia valintoja, joita Kokoomuksen ajama kassavirtapolitiikka ei tunnista. Tästä näkökulmasta lautakunnat näyttäytyvät lähinnä hiekkana rattaissa, jotka on syytä vaientaa