Jo muutaman vuoden ajan työttömät työnhakijat ovat voineet opiskella päätoimisesti työttömyysetuuden turvin. Järjestelmä on mielestäni erittäin hyvä ja kannatettava, josta meillä on omassakin kotitaloudessamme kokemusta. Kotona makuuttamisen sijaan on järkevää antaa ihmisille mahdollisuus omaehtoisesti parantaa työllistymismahdollisuuksiaan. On myös järkevää, että ihmisille annetaan mahdollisuus valita koulutusta omista lähtökohdistaan käsin.
Järjestelmän ongelmana on, että TE-toimistoille on annettu valta päättää myönnetäänkö työttömälle oikeus omaehtoiseen opiskeluun. Nykytilanteessa kaikki halukkaat eivät siis saa mahdollisuutta opiskella työttömyysaikana. Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Johanna Laukkanen perustelee asiaa demari.fi -sivustolla seuraavasti:
“Ymmärrän, että kielteinen ratkaisu tuntuu pahalta. Voi kuitenkin olla niin, että esimerkiksi aikaisempi osaaminen ja työhistoria ovat sillä tasolla, että te-toimistossa luotetaan, että tälläkin osaamisella on mahdollista työllistyä.”
Paitsi, että käytännöt TE-keskusten ja jopa virkailijoiden välillä vaihtelevat herää kysymys, että mitä jos TE-keskus tekee virheen arvioidessaan työttömän työllistymismahdollisuuksia. Mitä jos viraston arviosta huolimatta työtä ei kuitenkaan löydy? Hyvitetäänkö työnhakijaa TE-toimiston tekemästä virheestä? Eipä tietenkään. Päätöksestä voi tietenkin valittaa mutta korvauksen saaminen virheelliseksi osoittuneesta päätöksestä lienee mahdotonta. TE-toimisto ei pysty kääntämään kelloa taaksepäin ja korvaamaan hukkaan menneitä vuosia.
Omaehtoisesta koulutuksesta säädetään laissa Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta. Esitän, että laista poistetaan turhana 6. luvun 2 §:n ensimmäinen ja toinen momentti, joissa annetaan TE-keskukselle valta päättää omaehtoisen koulutuksen tarpeesta.
“1) työnhakijalla on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve ja toimisto arvioi, että omaehtoisen opiskelun tukeminen on työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikkansa;
2) opiskelun katsotaan olennaisesti parantavan työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille;”
Ensinnäkin. kyseinen lainkohta luo mahdollisuuksia viranomaisten turhalle ja mielivaltaiselle vallankäytölle. Työttömien työnhakijoiden henkilökohtaiset tilanteet ovat niin monimuotoisia, että viranomaisilla ei ole riittävää kykyä eikä aikaa arvioida koulutuksen työllistäviä vaikutuksia yksilöllisesti ja tasapuolisesti kaikkien työttöminen osalta. Parhaimman kokonaisarvioin omasta tilanteestaan ja koulutustarpeestaan pystyy tekemään yksilö itse.
Toiseksi, järjestelmä luo turhan koulutuspoliittiseen ohjausjärjestelmän. On täysin riittävää, että koulutustarjontaa ohjataan yleisellä yhteiskunnallisella tasolla säätelemällä tarjontaa. Riittävä kriteeri on, että työnhakija on onnistunut omatoimisesti hankkimaan itselleen koulutuspaikan ja suorittaa opinnot TE-keskuksen kanssa sovitussa aikataulussa. Erillistä juuri työttömiin kohdistuvaa koulutuspoliittista ohjausjärjestelmää ei tarvita.
Kolmanneksi, työllistymisen polut ovat nyky-yhteiskunnassa erittäin monimutkaisia ja uuden työn syntyminen edellyttää entistä enemmän yksilöllistä luovuutta ja sen soveltamista nopeasti muuttuviin työmarkkinatilanteisiin. Viranomaisella ei ole sellaista luovuutta eikä valtaa yhteiskunnallisten resurssien käyttöön, joka mahdollistaisi rationaalisen päätöksenteon.
On absurdia, että näytämme luottavan enemmän viranomaisen kykyyn päättää sopivasta koulutuksesta, kuin niiden yksilöiden kykyyn joiden elämään päätökset suoraan vaikuttavat. Turhan holhoamisen ja normien purkamisesta säästyviä resursseja voidaan siirtää yksilökeskeiseen ura- ja ammatinvalinnanohjaukseen niille työnhakijoille, jotka sellaisia erityisesti tarvitsevat. Työvoimapolitiikan yleisenä ja ensisijaisena lähtökohtana tulee luottamus yksilöiden luovuuteen sekä kykyyn ja haluun parantaa omaa tilannettaan omilla valinnoillaan.